torstai 5. syyskuuta 2013

Vauvauinnista

Tuossa taannoin kävin pojan kanssa vauvauinti-infossa. Tarkoitus olisi kuun lopussa sitä ruveta harrastamaan koko perhe eli myös tyttö saa tulla heidän puolestaan mukaan. Ohjaajan kanssa oli jo etukäteen sovittu etten ole koko infon ajan, koska olen infon jo aikanaan kuullut. Hänelle riitti se, että täytin ilmoittautumislaput. Jäin kuitenkin kuuntelemaan infoa, koska halusin kysyä, paljon meidän pitää maksaa tytön uimisesta. Infossa annetussa lapussa, kun on, että maksu otetaan vain yli 6-vuotiailta lapsilta. En kuitenkaan täysin luota lapun sisältöön, koska siinä on peruskäyntihintakin väärin. Asia ei kuitenkaan minulle selvinnyt infossa, sillä poika kakkasi päälleni ja päätin tehdä äkkilähdön. Täytyypä samantien laittaa viestiä ja kysyä tuo asia.

Vauvauinnin alkamista varten olemme melkein valmiit eli pojalle löysin Pepinon nettikaupasta Imsevimsen vaippauimahousut.















Tytölle pitäisi kuitenkin vielä löytää kelluntapuku. Tällaisen puvun
http://www.lastenturva.fi/tuote/swimsafe-uima-apu-punainen/432434345676713/

löysin, mutta se on tilapäisesti loppu. Lastenturvalta pitäisi tulla ilmoitus, kun tuotetta on jälleen saatavilla. Myös muutamassa muussa paikassa haluamani tuote oli loppuunmyyty tai vääräm värinen eli ilmeisesti minun olisi pitänyt olla liikenteessä keväällä. Onko kenelläkään ideaa, mistä tuollaisen kelluntapuvun saisi ostettua?

Millaisia kokemuksia sinulla on vauvauinnista, vaippauimahousuista ja kelluntapuvuista?

Edit: kuvan siirto ei oikein onnistunut, mutta menmään nyt tällä. Varmistui myös, ettei tytöstä tarvitse maksaa vauvauinnissa mitään. Tosi kiva juttu


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Onkohan tästä apua?

Kuten oon aiemminkin kirjoitellut, mulla on hieman hankala tukka. Raskausaikana tukan kunto vain huononi ja silloin mulle suositeltiin oheista tuotetta. Kuulemma tekee tukasta silkkisen ja hyvinvoivan näköisen. Raskausaikana en tukalle jaksanut mitään tehdä, mutta nyt yritän tämän pehkon saada kuntoon. Niinpä kävin vähän ostoksilla. Katsotaan auttaako tämä, lupaan raportoida.

Oletko sinä käyttänyt Evoniaa? Oliko siitä apua?





maanantai 2. syyskuuta 2013

Pojan ristiäiset

Meillä oli pari viikkoa sitten pojan ristiäiset. Kaikesta häslingistä huolimatta juhlat olivat oikein mukavat, kiitos kaikille osallistujille.

Juhlan valmisteluihin sain paljon apua. Äitini ex-työkaveri teki täytekakut ja voileipäkakut. Siskoni toi  ne meille. Anoppi auttoi siivouksessa, viimeisteli kastemekon, leipoi pullia ja hankki ex-työkaveriltaan lusikkaleipiä. Minun ei tarvinnut tehdä kuin juustokakku (joka oli muuten niin hyvää, että voisin tehdä siitä erillisen postauksen) sekä munavoi ja paistaa kaupan pakastealtaasta hankkimani karjalanpiirakat.

Valmistelut eivät siis varsinaidesti kuormittaneet tätä mammaa ja tarjoiluja oli sopivasti. Muutama juttu  minulle kuitenkin jäi  "hampaankoloon". En nimittäin ollut etukäteen miettinyt sitä, millaisia kuvia juhlista haluan ja kuka kuvien ottamisesta vastaisi. Nyt kuvaajia oli monta ja paljon hyviä kuvia saatiin, mutta esim. sellaista kuvaa emme ottaneet, missä poika olisi ollut kaikkien isovanhempiensa kanssa. Tytöstä tällainen kuva on olemassa, siksikin minua harmittaa asia kovasti.

Ulkopuolinen tarjoiluapu olisi myös ollut paikallaan.  Nyt keittiössä hääri isäntäväen lisäksi yksi jos toinen vieras auttamassa, jotta homma saatiin pyörimään. Jotenkin kuitenkin jäi sellainen tunne, ettei kaikkien vieraiden kanssa ehtinyt tarpeeksi juttelemaan  ja osalle vieraista juhlista tuli pienimuotoinen työleiri.

Mikä onnistui teidän juhlissa? Minkä asian olisitte jälkikäteen ajateltuna halunneet tehdä toisin?

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Elämme hektisiä aikoja

Minunhan pitäisi olla äitiyslomalla eli lomailla, mutta näin ei ainakaan päässyt käymään tällä viikolla, minkä voi tietenkin päätellä postausten puuttumisesta. Nyt korjataan tämä tilanne, kun molemmat lapsoset nukkuvat.

Kiire ja hoppu alkoi keskiviikkona, jolloin kävimme pojan kanssa neuvolassa. Neuvolatäti ja -lääkäri olivat tyytyväisiä meihin molempiin eli minä olin toipunut hyvin synnytyksestä ja poika oli kasvanut hyvin. Neuvolakäynti meni ns. vanhalla rutiinilla. Illalla meillä alkoi muskari uudessa paikassa ja uudella poppoolla. Pari tuttua muskarissa oli, mutta silti tyttöä jännitti kovasti alkuunsa. Poika veteli sikeitä kolmasosan ajasta. Kun poika heräsi, alkoi äitillä vähän tiukemmat ajat, kun toista piti imettää/kantaa sylissä (mun täytyy selkeästi opetella rintarepun käyttö) ja toista piti muuten vain tukea ja rohkaista. Kyllä me siitä selvittiin ja loppuajasta oli jo hetkiä, jolloin tyttö ei perääni ollut ja teki itsenäisesti asioita. Mutta kyllä se koville otti.

Alunperin muskarista piti tulla mun ja tytön juttu, mutta muskari onkin siihen aikaan, ettei mieheni ole vielä päässyt töistä enkä oikein innostunut ajatuksesta, että joka keskiviikko pitäisi löytää lapsenvahti pojalle. Niinpä päädyin ilmoittamaan molemmat muskariin. Kivaahan se on kolmestaan jotain extraa puuhata. Täytyy vain keksiä jotain muuta, mitä voin tehdä tytön kanssa kahdestaan.

Torstaina käytin tyttöä hammashoitajalla. Tytöllä tuli ikenistä verta muutaman iltana hammaspesun yhteydessä ja samalla, kun varasin itselleni suuhygienistiaikaa, kysyin kannattaisiko sitä katsoa. Yllätykseni oli suuri sillä kysyin asiaa maanantaina ja jo torstaille sain ajat molemmille. Omasta suuhygienistikäynnistäni ei ole syytä tässä kirjoitella, mutta tytön käynti hammashoitajalla oli ihan mielenkiintoinen. Diagnoosihan oli jo paranemassa oleva ientulehdus, joten ei hätää sen puolesta. Ientulehdus kuulemma katoaa harjaamalla. Hammashoitaja eli HH oli tyytyväinen siihen, että meillä joka ilta hampaat pestään jollain tavalla (välillä hyvin, välillä huudon kanssa lahjoen tai hammaspeikolla pelotellen).HH painotti sitä, että ienrajat pitäisi saada puhtaaksi, mutta jos ei muuta, fluoriannoskin auttaa. Tervettä järkeäkin saa käyttää eli HH sanoi, että jos tuntuu, että lapsi on kauhean väsynyt, voi putsauksen tehdä ennen iltapalaakin. Kerta päivässä putsaus oli tosiaan minimi, mutta HH palautti mieleeni alkuperäisen suunnitelmani siitä, että rupeaisimme äitiyslomani aikana putsaamaan hampaat myös aamuisin. Aamut kun yleensä ovat sellaista sotimista, on hampaiden pesu ollut viimeinen asia mielessäni, mutta voisihan tuon taas ottaa listalle. Jos vaikka saisi tytön ottamaan edes sen fluoriannoksen.

Sähköhammasharjaakin tyttö voisi jo käyttää. Ei itsenäisesti, mutta niin, että vanhempi käyttäisi sähköhammasharjaa. Kouluiässä lapsi kuulemma jaksaa/osaa sähköhammasharjaa käyttää itsenäisesti. Ajattelin, että siinä voisi olla ideaa, että iltaisin pesisimme tytön hampaat sähköhammasharjalla ja aamuisin tyttö saisi pestä hampaansa itse. Hammaspesuasentoonkin sain vinkin eli meillä on hampaat tähän asti pesty niin, että tyttö on seissyt vieressä. HH ehdotti, että tyttö voisi maata selällään esim. lattialla, jolloin näkyvyys hampaisiin olisi parempi. Pitää tuota miettiä.

Miten teillä pestään hampaat? Millä keinoilla saat lapsen pesemään hampaat?

En pysty

Mitä tehdä, kun tyttö sanoo jokaiseen asiaan "en pysty". Hän ei pysty syömään, istumaan, pukemaan vaatteita, leikkimään jne. Mikään mitä ehdotan ei onnistu. En myöskään tee mitään oikein. Edes lohduttamista en tee oikein. Ja meillä sitä tehdään paljon. Itkua tulee joka asiasta. Miten te pärjäätte uhman kanssa?