Kutsuista ja vähän muustakin

Lauantaina meillä oli tosiaan Me and I kutsut. Muistaakseni kolmannet, mitkä olen emännöinnyt. Kivoja ja turvallisia vaatteita. Tuotteiden jälleenmyyntiarvo on hyvä. Seuraamassani Facebook ryhmässä hyväkuntoisesta käytetystä vaatteesta saa melkein täyden hinnan.

Vieraita lauantaina oli 10 ja lisäksi 3 lasta. Oli aika hulaboloo, kun vaaterekeille syöksyimme. Itse ostin tyylikkään v-kaulallisen paidan ja kapeat collegehousut. Jostain syystä päädyin mustalle linjalle. No onhan musta tyylikäs väri ja huiveilla ja topeilla asuun saa väriä. Lapsille en nyt ostanut mitään.  Joululahjaksi meille on kuitenkin tulossa äitini ostamana suloinen oravabody ja sisaruspaita.

Äitistäni sen verran, että hän oli meillä yötä kutsuja edeltävän yön. Tyttö oli siitä ilmeisesti niin innoissaan, että unohti vauvailun ja riskaamisen ihan kokonaan. Miehen kanssa vain pyörittelimme päitämme. Oli ihanaa nähdä, ettei ihanan iloinen ja reipas tyttömme ole hävinnyt mihinkään.

Eilen olin pitämässä kirpputoria paikallisessa lastentapahtumassa. Positiivista oli oma aika, mutta kauppa ei käynyt. Myin yhden vaatteen ja ja ostin rakennussetin sekä tytölle kengät. Hankintoihini olen tyytyväinen, joten ei kyse ollut täydellisestä ajanhukasta. Mutta olihan se kieltämättä huvittavaa olla myymässä kirpputorilla, jossa oli lisäkseni vain kaksi muuta myyjää :)

Tälle viikolle on taas kaikkea kivaa luvassa, mutta niistä sitten myöhemmin.

Edit: unohtui kertoa se, että noiden housujen oston jälkeen minulla on ongelma: minulla ei ole kengiä, joiden kanssa  nuo housut kävisivät. Mutta ei hätää, sisko lupasi etsiä minulle muutaman vaihtoehdon. Itse kun en oikein vaatteiden päälle ymmärrä. Katsotaan. jos ehdotuksista löytyisi minulle uudet kengät

Tästä viikosta

Tällä viikolla on ollut jotenkin veto pois. Risteilyn vaikutusta varmaankin. Jaksoin kuitenkin tytön viedä muskariin. Olihan siellä ihan mukavaa vaikka kyllähän se kropan ja pään päälle hieman kävi, että tyttö, joka on lapsista yksi vanhemmista käyttäytyi kuin yksi nuorimmista. Tyttö ei esim. osannut taputtaa tai pyöriä. Mutta... hoin päässäni, että on vain vaihe, tämä on vain vaihe ja niin siitäkin selvittiin.

Ilmeisesti tytön sielunelämässä vallitsee tällä hetkellä uhma ja pojan tulon tuoma tietty epävarmuus ja mustasukkaisuus. Nämä ilmentyvät vauvamaisena käytöksenä ja "vihana" äitiä kohtaan. Muskarissa esiin tulee myös tytön ujous. Ujoutta yritin helpottaa kutsumalla muskariäitit huomisille kutsuilleni, joissa tyttö olisi voinut tutustua heihin omassa ympäristössään. Harmikseni kukaan ei päässyt. Tuosta vauvamaisesta käytöksestä yritämne päästä eroon kehumalla tyttöä, kun hän on reipas oma itsensä. Toivottavasti hän  joskus tajuaa  olevansa meille tärkeä, vaikka poikakin on olemassa. Uhmakohtaukset koutamme kestää tai harhauttaa tms., jotta tilanne laukeaisi. Onko sinulla kokemusta  vastaavasta? Kuinka olet selviytynyt?

Eilen oli tytöllä korvakontrolli. Reilu vuosi operaatiosta ja nyt ollaan tilanteessa, jossa putki on irronnut vasemmasta korvasta. Nyt siis jännätään pärjätäänkö meillä ilman putkia. Tänään olisi äitin vuoro hieman harrastaa eli kuntosalille suuntaan illalla. Huomenna sitten kutsuillaan. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Risteilyllä

Oltiin koko poppoo + appivanhemmat 22 tunnin risteilyllä Tallink Silja Europalla.  Oli ihan mukava reissu ja vaihtelua arkeen vaikkakin tytön uhma nosteli päätään myös laivalla, mikä puitteiltaan oli jo hieman ränsistynyt.

Uusi kokemus tuokin olla risteilyllä lasten kanssa. Aikaisemmin on tullut keskityttyä bilettämiseen, nyt lapsiin ja elämyksiin. Ruokailut olimme varanneet etukäteen ja ensimmäinen asia, minkä laivalle teimme, oli buffet ruokailu. Ruoka oli hyvää ja näin nirso kuin minäkin sai syödä mahan täyteen. Tytölle ei tuntunut mikään kelpaavan ja muutama itkukin saatiin, kun asiat eivät hänen mielen mukaan menneet. Ruokailun jälkeen linnoituimme lasten leikkihuoneeseen, missä tytöllä tuntui olevn hauskaa. Pallomereen tyttö ei uskaltautunut. Leikkihuoneeseen ei saanut tuoda rattaita, mikä hieman vaikeutti eloa, kun poikaa piti koko ajan pitää sylissä. Mutta siitäkin selvittiin.

Iltaunet tulivat tietenkin viiveellä, kun tytölle oli niin paljon uutta tapahtunut päivän aikana eli juttua riitti, mutta lopulta yö sujui ihan leppoisasti. Aamupalan (jossa tytön syömättömyys oli jälleen pääosassa) jälkeen kävimme kävelyllä Tallinnassa. Ihan hirveästi paikka ei minua viehätä, mutta tulipahan käytyä. Retken jälkeen oli lasten päiväunien aika ja kun anoppi oli valmis vahtimaan lapsia, päädyimme miehen kanssa allasosastolle. Virkistävä kokemus vaikkakin kuuman veden saaminen suihkusta oli työn takana. Ehkäpä siksi tukkaani jäi joksikin aikaa kloorin haju.

Lounaalla kokeilimme uutta taktiikkaa eli anoppi käytti tytön syömässä. Ja yllättäen olibruoka maistunut. Vielä käytiin leikkihuoneessa ja tyttö uskaltautui kastamaan jalkansa pallomeressä. Ehkä ensi kerralla sitten koko tyttö menee pallomereen.

Kotia kun päästiin niin oltiin väsynyttä sakkia. Tyttö halusi yökaveriksi miehen tädiltä saadun keppihevosen (nähtiin ennen risteilyä) eikä unta tarvinnut kauan odotella.

Maailman paras pannukakku

Anoppi toi marja-aronia hilloa ja kun jääkaapissa sattui olemaan vanhaksi menossa olevaa maitoa, päätin tehdä lauantai-illan kunniaksi pannukakkua. Googlen avulla löytyi heltsun tekemä maailman paras pannukakku ja sitä se kyllä olikin. Nam nam.

Ohessa vielä ohje tiivistettynä

4 dl	vehnäjauhoja
1 ½ dl	sokeria
1 tl	leivinjauhetta
1 tl	suolaa
1 tl	vaniljasokeria
8 dl	maitoa
2	kananmunaa
100 g	sulatettua margariinia

Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat sekä sulatettu, jäähtynyt margariini.

Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia

 

Suosittelen kokeilemaan. Mikä on sinun lempi pannukakkureseptisi?

 

Ystäväni Fröbelin Palikat

Fröbelin palikat ovat tuoneet paljon iloa elämääni. Kyseiseen bändiin tutustumisen myötä tytön kielen kehitys on ollut huimaa. Musiikki on sopivan letkeätä omaankin mieleen ja monesti huomaan bändin biisejä laulavani. Ja yleensä se miellyttää tyttöä. Fröbelin palikat on meitä yhdistävä juttu.

Uusin bändin tuoma positiivinen asia on se, että tyttö on ruvennut nukahtamaan päiväunille bändin dvd:n katselun jälkeen. Se helpottaa elämää monessa mielessä, illat ovat rauhallisemmat, kun päiväunet on nukuttu ja saan hieman omaa aikaa päivällä. Poikahan nukkuu hyvin päivällä, mutta tytön kanssa päiväunet ovat olleet "unta vain" nyt kesän ajan. Yleensä siinä kävi niin, että minä nukahdin, tyttö ei. Mutta näköjään sitä äiti  keksii keinot....