Pieni muutos olohuoneessa

Olohuoneessa olleet alkuperäiset tyynynpäälliset olivat jo "hieman" kärsineet, joten tuli aika etsiä uudet tyynynpäälliset. Täysin mieleisiä en löytänyt, mutta kun hinta ei kauhean paha ollut (6 tyynynpäällistä parilla kympillä) niin ostin Jyskistä sitten muutaman mustan tyynyn päällisen ja neljä hiekan väristä.

Tässä kuva olohuoneesta ennen

Verhot ovat Vallilan mallistosta ja samasta kankaasta oli myös muutama tyynynpäällinen tehty. Muutama tyyny oli ns. valmiiksi verhoiltuja. Verhot olen itse ommellut. Avun kera: anoppi toimi alkuvaiheessa henkisenä tukena ja äitini viimeisteli verhot eli ompeli verhot oikean pituiseksi.

 

 

Tässä kuva olohuoneesta jälkeen

 





Ihan kiva tuosta tuli olkoonkin, että nyt tuli sellainen fiilis, että peitotkin pitää vaihtaa. Mutta ehkä ei kuitenkaan vielä. Ovat vielä hyvässä kunnossa. Peittoja pitää kuitenkin aina olla, olen sellainen vilukissa ja tykkää tyttökin niillä leikkiä.

 

Mitä pidät muutoksesta?

Lisää lasten lauluja

Tyttö on ihan pienestä asti tykännyt Saku sammakko -laulusta. Keksin sitä ruveta laulamaan hänelle, kun isäni sattumalta valitsi nämä kolmea lelua Ikeasta. Ilmiselvät Saku Sammakko, Hillevi Hiiri ja Matias myyrä.








Saku Sammakko

Saku Sammakko kosiomatkallaan,
ahaa, ahaa.
Saku Sammakko kosiomatkallaan
hän lauleli kauniita laulujaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Hän Hillevi Hiiren tavatessaan
ahaa, ahaa.
Hän Hillevi Hiiren tavatessaan,
pyysi mukanaan tulemaan pappilaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Mikset kultasein kosinut aikanaan,
ahaa, ahaa.
Mikset kultasein kosinut aikanaan,
minut Matias Myyrälle naitetaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Sulle Matias sovi ei ollenkaan,
ahaa, ahaa.
Sulle Matias sovi ei ollenkaan,
sillä multaa on myyrällä varpaissaan
ahaa, ahaa, ahaa.

Mutta Hillevi Hiirestä huomataan,
ahaa, ahaa.
Mutta Hillevi Hiirestä huomataan,
että nainen on nainen aina vaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,
ahaa, ahaa.
Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,
on Hepokatti Heikki nyt sulhasenaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan,
ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan,
sillä Heikki se soitteli viulullaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Saku Sammakko ei enää huomaakaan,
ahaa, ahaa.
Saku Sammakko ei enää huomaakaan,
että multaa on myyrällä varpaissaan,
ahaa, ahaa, ahaa.


Popsi popsi porkkanaa

Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Nami nami nami nami porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Haukkaa, haukkaa hedelmää, omenaa tai päärynää.
Nami nami nami nami hedelmää, omenaa tai päärynää.
Maista, maista mansikkaa, sitä ei voi vastustaa.
Nami nami nami nami mansikkaa, sitä ei voi vastustaa.
Popsi, popsi porkkanaa, maista, maista mansikkaa.
Haukkaa, haukkaa hedelmää, vitamiinit sulle jää.

(Sanat http://www.jalam.org/lastenlauluja.htm)




Metrolla mummolaan

Limpsin lampsin
jalkapatikalla,
patikalla joo.
Köröttelen köröttelen
kympin ratikalla,
ratikalla joo.
Soitan kelloa
painan nappia
tällä pysäkillä pois,
liukuportaita metroon
ja metrolla mummolaan!

(Sanat http://www.vauva.fi/keskustelu/1289166/ketju/metrolla_mummolaan_sanat)


Aakkoslaulu

A B C D E F G
H I J K L M N
O P Q R S T U
V X Y Z Å Ä Ö
Aakkoset näin opitaan, lauletaanko uudestaan

(Sanat http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/6098/ketju/miten_se_aakkoslaulu_menee_)

Date night

Meillä oli miehen kanssa eilen date night. Mukava ilta, ei mitään niin kuin elokuvaesikuvansa.

Ilta alkoi sillä, että veimme kaksi pussillista rikkinäisiä tai värjääntyneitä vaatteita H&M:lle. Yllättävän paljon niitä oli kertynyt. Omastakin takaa, mutta osa vaatteista oli rikki jo meille tullessaan. Kierrätyksen huono puoli, kavereilta saadut vaatepussit ovat sisältäneet sekä ehjiä että rikkinäisiä vaatteita. Aiemmin ei toki ole ollut roskiksen lisäksi paikkaa, mihin rikkinäisiä vaatteita olisi voinut viedä. Mutta nyt on. Muutamasta blogista luin H&M:n hienosta eleestä, mutta ajattelin, että koskee varmasti vain pääkaupunkiseutua. Mutta sitten luin paikallisesta lehdestä, että meidän ison kylän H&M ottaa myös vaatteita vastaan. Iloinen yllätys oli, että yhdestä pussista sai yhden -15% alennuskupongin. 2 pussia saa viedä kerralla.

Ilta jatkui ruualla Classic American Dinerissa. Oltiin etukäteen kuultu, että palvelu olisi hidasta ja, että aikaa kannattaisi ruokailuun varata. Meidän kokemus oli kuitenkin eri. Kun pöytään päästiin, heti tuli tarjoilija paikalle, joka kertoi, että keittiön viive on 45 minuuttia, haluammeko silti jäädä. Sali, kahdessa kerroksessa, oli täynnä, joten viive ei ollut mielestämme paha. Ja se sopi aikatauluumme. Alkuruuat saatiin noin kymmenessä minuutissa, joten niitä popsittiin ruokaa odotellessa ja juteltiin. Palvelu pelasi, juomatilanne tsekattiin monesti ja laskukin saatiin, kun se haluttiin, viivytyksettä. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli paljon. Molemmilta jäi lautasen reunalle jotakin, ei vaan mahtunut kaikki mahaan.

Date night päättyi elokuvateatteriin. Käytiin katsomassa Gravity 3D:nä. Oli ihan hyvä leffa ja ensimmäinen katsomani 3D leffa. Olihan se ihan hauskaa, kun sai avaruusromua silmilleen. Teki mieli kovasti ottaa avaruusromusta kiinni, mutta maltoin :)

Elokuvan jälkeen suuntasimme kotia kohti. Anoppi oli pärjännyt lasten kanssa hyvin, mutta taidettiin silti olla tervetulleita kotiin.

Sairauskertomus, osa 3

Oli hieman puulla päähän lyöty olo, kun fysioterapiasta kotiin päästiin. Mutta valitettavasti iskuja tuli lisääkin. Saman viikon lauantaina kävimme vauvauinnissa. Poika sukelteli innoissaan ja tyttö kahlasi allasta ympäriinsä. Veden pelko oli selvästi vähentynyt. Kotimatkalla molemmat nukahtivat ja pysähdyimme rautakaupassa ja appivanhemmilla. Kotipihaan kuin päästiin alkoi tapahtumaan. Tyttö oli herätessään kankea, itkuinen eikä suostunut kävelemään tai ulkovaatteita riisumaan. Pystyssä hän ei pysynyt vaan rojahti eteisen lattialle. Tyttö valitti rintakipua. Kannoin hänet yläkertaan ja mittasin kuumeen. Siinä vaiheessa mittari näytti lukemaa 38,5, päivän aikana lukemat vaihtelivat 37,3 ja 39,5 välillä. Kuume olisi siis sakkaavaa ja kuumepiikkejä oli. Tyttö nukkui melkein koko päivän. Puoli neljän maissa kuumetta tai lämpöä ei enää ollut, mutta tätä kesti vain hetken.

Tyttö piristyi alkuillasta vaikka kuumetta olikin 37,3-38,6. Pissa oli vaaleanpunaista, mutta emme siitä olleet varsinaisesti huolissamme, koska tyttö oli päivän aikana juonut vain marja-aroniamehua ja syönyt vain mansikoita. Soitin kuitenkin päivystykseen ja siellä oltiin samaa mieltä. Nesteytyksestä muistuttivat ja olivat kanssani samaa mieltä siitä, että tytön reumaepäilyä onkin tutkittava hieman nopeammalla aikataululla kuin alunperin oli suunniteltu. Yöksi annoimme tytölle buranaa ja tyttö nukkuikin koko yön vaikka olikin välillä vähän levoton. Seitsemän maissa hän heräsi itkien, kuumetta oli 38,8. Uuden buranan voimin tyttö nukkui puoli kymppiin ja oli kuin uusi tyttö.

Sunnuntaina aamupäivän aikana tytöllä oli kuumetta 36,6-38,1. Tyttö oli niin reipas, että jos edeltävä päivä ei olisi ollut mielessä, en olisi kuumetta edes mitannut. Anoppikin, joka on sairaanhoitaja, ihmetteli, kuinka pirteä tyttö on, vaikka kuumetta on paljon. Iltapäivällä kuumetta oli 39,0 korkeimmillaan, mutta sitäkään ei tytöstä huomannut. Illalla lämpömittari näytti lukemia 36,8-38,1. Sakkaavaa kuumetta oli siis koko päivän.

Maanantai aamuna tytöllä oli klo 5.30 kuumetta 39,5. JA hetken päästä 37 ja risat. Annoimme kuitenkin buranaa, mikä laski kuumetta. Päivällä kuumetta oli 37,4-38,6. Tyttö valitteli kipua sormissa. Tässä vaiheessa olimme siinä ajatuksessa, että tytöllä on lastenreuman aiheuttamia kuumepiikkejä, mutta käynti terveyskeskuksessa hieman sekoitti ajatuksia. Lääkärin mielestä tytöllä ei ollut "reumaattia oireita". Varpaillaan kävely oli hänen mielestään normaalia. Tytöstä otettiin iso kasa verinäytteitä ja pissanäytteitä varten saimme purkit myös. Tässä vaiheessa huoli oli kova, kun lastenreuma ei oireita selittänytkään. Soittoajan saimme keskiviikolle.

Tiistaina 29.10 klo 5.30-7.45 välisenä aikana tytön kuume vaihteli välillä 37,9-39,9. Tyttö oli itkuinen ja ärtyisä eikä antanut koskea jalkoihin saatika niitä taivutella. Päivällä kuumetta oli 38-38,8, Illalla 37,5. Tyttö valitteli sormiaan eikä saanut tarraa irti arkista. Illalla kävimme päivystyksessä, kun tyttö valitteli niskaansa eikä antanut siihen koskea. Tässä vaiheessa epäilimme tietenkin aivokalvontulehdusta, mikä onneksi oli väärä hälytys. Ilmeisesti joku hetkellinen lihaskramppi. Lääkäri päivystyksessä oli myös sitä mieltä, että tytöllä ei ole mitään lastenreumaa tukevia oireita. Harmitti ihan vietävästi. Tyttö lämpeni tähän lääkäriin tosi hitaasti ja teimme jo melkein lähtöä, kun tyttö itse ehdotti, että jos lääkäri katsoisi hänen jalkojaan. Nilkkoihin sattui selvästi taivuteltaessa, mutta tästä lääkäri ei ollut moksiskaan ja polvissa ei hänen mukaansa ollut turvotusta.

Keskiviikkona tytön kuume sakkasi välillä 37,1-39,1. Soittoajalla selvisi, että pissanäyte on lähtenyt viljelyyn yhden markkerin takia. Lääkäri halusi nähdä meidät seuraavana päivänä ja sanoi, että hän tulee tekemään lähetteen keskussairaalaan niveloireiden ja kuumeilun takia. Olin hieman, että täh? Olin ennen puhelua päättänyt vaatia lähetettä. Oireet mielestäni puolsivat sitä, ja jotenkin vallalla oli tunne, että fysioterapeutti, joka on 16 vuotta hoitanut lastenreumapotilaita tietää enemmän aiheesta kuin yleislääkäri. Sen verran harvinaisesta taudista kuitenkin on kyse. Mutta eipähän tarvinut vaatia. Koko päivän sitten tarkkailimme tytön pissaamista ja illalla tytön pissaaminen olikin sitten hankalaa. Sitä en sitten tiedä, että sattuiko pissaaminen oikeasti vai ärsyttikö kyttääminen.

No nyt minun täytyy taas mennä. Palaan asiaan.

Mietteitä Evoniasta

Niin  tuossa taannoin päädyin kokeilemaan  Evonia hiusten tehoravinnetta.

Evonian sanotaan edistävän hiusten kasvua ja antavan kasvuvoimaa hiusjuurille. Evonian sanotaan myös sisältävän vahvojen hiusten rakentumiseen tarvittavia ravintoaineita, joiden avulla hiussolut muodostuvat mahdollisimman laadukkaiksi ja säilyttävät elinvoimansa pitkään.

Minulle kaveri mainosti lisäksi, että tukasta tulee silkkisen ja hyvinvoivan näköinen. Nyt on sitten yksi paketti syöty ja täytyy sanoa, että tukka tuntuu silkkisemmältä. Mutta eipä tukka minusta paremmalta näytä. Tukka on karhean näköinen edelleen vaikkei enää siltä tunnukaan. Tukkaa mulla on aina ollut enemmän kuin laki sallii enkä nyt varsinaisesti koe, että sitä olisi tullut normaalia enemmän lisää. Mikä on tietysti minun kohdalla ihan hyvä asia. Tukka kihartuu taas kovasti, mutta tämä voi johtua jo ihan siitä, että senttejä lähti tukasta pois se parikymmentä ja risat. En tiedä, tulenko uutta pakkausta ostamaan. Ei täysin turha kokeilu, mutta ei nyt ihan vakuuttanutkaan.

Oletko sinä kokeillut Evoniaa?