Voihan..

Nyt meni hermot. Tämä työkalu on ihan surkea. Tekstin kirjoittaminen on äärettömän vaikeaa, kun ennakoiva tekstitysjutska korjaa sanojani ihan miten sattuu, työkalu ei aina hyväksy välilyöntejä vaan pistää sanat yhteen, tyhjiä rivejä en myöskään saa näkyviin vaikka niitä kovasti teen--> tekstini on yhtä pötköä. Näyttö ei myöskään liiku kirjoituksen mukana eli en näe, mitä kirjoitan. Surkeeta.

Paljon harmia Piltti purkista

Eilen ruokakaupassa kumarruin hieman ja otin käteeni Piltti purkin. Enkä enää päässyt ylös ilman muutamaa kirosanaa ja kovaa rähinää. Selkä petti. Kotiin selvisin tuskan kera. Menin pojan viereen lattialle enkä sieltä sitten enää päässyt kunnolla ylös. Anoppi tuli onneksi apuun ja haki tytön hoidosta, kantoi poikaa jne. kunnes mies tuli kotia. 1 g Panadolia ja 800 mg Buranaa toi avun puoleksi tunniksi ja toinen vastaava annos jonkinlaiset yöunet. Aamulla ei jalat vieläkään toiminut kunnolla, joten piti kutsua anoppi lapsenvahdiksi ja suunnata terveyskeskukseen. Siellä tulikin vastaan yllätys. Mutta ensin taustaa.

Ennen tytön raskautta mun vatsaoireita tutkittiin tosi paljon, mutta mitään ei (onneksi) löytynyt. Lääkäri rupesi epäilemään, että kivut johtuvat selästä. Raskaus keskeytti tutkimukset. Synnytyksessä minulla kipeytyi oikea jalka, toisena yönä osastolla hävisi tunto molemmista jaloista ja kotona jalat jumittuivat ja meinasin kaatua tytön päälle. Maksoin itse magneettikuvan, jotta pääsisin siihen mahdollisimman nopeasti. Magneettikuvasta löytyi välilevyn pullistuma. Kuntosalitreenillä sain sen oireettomaksi, kunnes alkoi pojan raskaus. Pari viikkoa raskaana ja alkoi jomotus oikeassa alaselässä. Ajattelin, että pullistuma "aktivoitui" taas. Selkä oireili enemmän ja vähemmän koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen aloin selkää kuntouttamaan.

Kipu ei ole missään vaiheessa helpottanut ja monta kertaa olen meinannut itkuun purskahtaa, kun pojan kantaminen sattuu niin. Mutta hammasta purren eteenpäin. Lääkärin kanssa oli sovittu, että jos selkä ei parane kolmessa kuukaudessa, olen yhteydessä, ja katsotaan uudet suunnitelmat. Aika oli varattuna 9.12, mutta nyt sitä ei tarvitakaan. Mutta se yllätys. Terveyskeskuksessa paljastui, että jo todettu välilevyn pullistuma on vasemmalla puolella selkää. Nyt kipukohta on oikealla puolella. Oma diagnoosini on, että minulla on kaiken aikaa ollut toinen pullistuma. Tai siis nyt tämän reilun vuoden ajan. No tuo valmistuneet magneettikuvaus, johon sain lähetteen. Nyt kuitenkin kipulääkkeillä eteenpäin. Paljon harmia Piltti purkista :)

Sairauskertomus, osa 6

Olemme siis jo osassa 6. Elämme maanantaita 11.11 tässä vaiheessa. Mahdankohan saada tätä kertomusta ikinä ajan tasalle. No jatketaan. Maanantai aamuna lämpöä on 37,2-37, 4. Soitan lastentautien polille ja puhelimeen vastannut reumahoitaja on kanssani samaa mieltä: terve lapsi ei reagoi uimiseen noin. Hän lupaa keskustella asiasta lääkärin kanssa ja palata asiaan mahdollisimman pian. Soitto takaisin tulee yllättävän pian. Lääkäri on päättänyt aikaistaa tytön aikaa viikolla. Sain myös ohjeita, missä tilanteissa yhteyttä pitäisi ottaa aiemmin. Viikko jatkuu. Tiistaina aamulla tyttö valittaa käsikipua ja väsymystä. Kuumemittarissa on lukema 37, 1. Hoidossa tyttö ei jaksa leikkiä eikä hän oikein jaksa herätä päiväunilta. Kotiin tullessa kuumemittarinäyttää lukemaa 37, 1. Myöhemmin illalla lukemat ovat 37, 3-37, 7.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tyttö itkeskelee ja valittaa, että pää ja olkapää ovat kipeät. Lämpöä ei yöllä ole. Aamulla lämpöä on 37, 2 ja tyttö sanoo, että oikea käsi on kipeä. Torstaina 14.11 lämpöä on aamulla 37, 3 ja päivällä tyttö valittaa jalkojaan. Tässä kohdin muistiinpanoista on tauko, syystä jota en muista (Huonosti nukutut yöt vaativat veronsa). Sen kuitenkin muistan, että perjantaina 15.11 kävimme leikkitreffeillä ja siellä tyttö alun arastelun jälkeen leikki muiden mukana. Kotiin lähtiessä tuli ainut huono hetki, kun tyttö ei suostunut menemään turvaistuimeen. Lauantaina mummi ja pappa olivat lasten kanssa, kun olimme treffi-illan vietossa. Silloin kaikki olii sujunut hyvin.

Yleisfiilis Pronaxen kuurin loppuajasta on se, että tytöstä tuli liikunnallisempi ja rohkeampi kuin ikinä. Huomasin miettiväni, että onko tyttömme ikinä ollutkaan rauhallinen luonteeltaan. Ehkä hän on ollut vain kipeä. Lämpöily ei kuitenkaan kokonaan poistunut eikä oireilu, vaikkakaan loppuvaiheessa en enää huimauskohtauksia enkä virheasentokävelyä huomannut.

Sairauskertomus, osa 5

Lääkärissä tytön polvet ultrattiin ja labroja otettiin niin paljon, että näytteenottaja joutui tarkkaan laskemaan, kuinka paljon tytöstä voi verta ottaa ja riittääkö se kaikkiin tarvittaviin tutkimuksiin. Itkulta ei säästytty, mutta palkkioksi saadut tarrat nopeasti piristivät mielen. Ja jotenkin se laastari kyynärvarressa oli tytöstä vain niin hieno.

Lääkärissä sovittiin kahden viikon Pronaxen-kuurista, aamuin illoin 2,5 ml. Viikon tauon jälkeen kontrolli reumalääkärin ja fysioterapeutin luona. Hyvä suunnitelma. Aloitimme lääkityksen heti tuolloin maanantaina ja tiistaina tyttö meni hoitoon. Hoidossa hänen oli vaikea tulla alas tuolilta. Hoitaja myös sanoi, että tytön on yleensäkin vaikea tulla alas keinusta. Kotona tyttö on väsynyt ja kipristelee varpaitaan. Kävely sujui joko jalkaterät sisäänpäin tai varpaillaan.

Keskiviikkona 6.11 tyttö ei jaksa leikkiä muskarissa piirileikkiä. Kotona hän pyysi lääkettä ja sanoi, että oikeaan polveen sattuu. Illalla hän valitti kipua oikeassa lonkassa. Lonkat olivat kipeät myös torstaina aamulla. Tässä kohdin viimeistään huomasin, että vaikeata on tämän oirepäiväkirjan pitäminen. Lonkat on todettu "puhtaiksi" maanantaina, voivatko ne olla kipeät torstaina vai sanooko tyttö niin, koska maanantaina niitä tutkittiin. Kirjoitan asian kuitenkin ylös. Huolestuttaa myös, että huomaanko kaiken, mitä pitääkin. Mikä on oire, mikä uhmailua tai vauvailua.

Perjantaina meillä oli silmälääkäri. Oireetonta värikalvontulehdusta tytöltä ei onneksi löydetä. Päivä on muutenkin hyvä sillä vaikka tyttö yhdessä vaiheessa sanoikin, että polviin sattuu, päivän saldona on opittu hyppiminen. Siis ihan ilmaan asti. Meillä on tuota taitoa yritetty oppia ties kuinka kauan, mutta ei vain tuntunut irtoavan. Enpä arvannut, että syy oli jalkakivuissa, ei tytössä. Muutenkin lääkekuurin aikana tapahtui paljon liikunnallista kehitystä. Tyttö rupesi kävelemään käsillään (kottikärry kävelyä) ja pomppimaan polvillaan. Myöskin turvaistuimeen nousua tyttö rupesi taas harjoittelemaan.

Lauantaina kävimme vauvauinnissa ja kun pääsimme kotia, tytöllä oli lämpöä 37,4. Alkoi lämmön sakkaus 36,6-37,5. Uimassa käytiin kahden lääkärin luvalla ja tässä lopputulos. Lämpöily palasi heti. Tyttö oli tosi väsynyt ja itkuinen. Hän nukkui pitkät päiväunet olohuoneen sohvalla vaikka me muut puuhasimme vaikka mitä (minä siivosin ja soitin puhelun, poika jokelteli) ympärillä. Hereille tyttöä oli vaikea saada.

Sunnuntaina oli isänpäivä, joten minä suuntasin aamulla kuntosalille. Kun palasin kotia, mittasin tytöltä kuumeen, jota olikin yllättäen. Mittarissa seisoi lukema 38. Selvisi, että mies oli unohtanut antaa aamun Pronaxen annoksen. Annoimme lääkkeen ja kuume tippuikin lämpöilyn puolelle. Lämpöä oli koko päivän, mutta hyppely silti jatkui ja tyttö harjoitteli jopa yhdellä jalalla seisomista hetken. Illalla tyttö valitti taas lonkkakipua. Aamuinen kuumepiikki yhdessä vauvauinnin jälkeisen lämpöilyn kanssa aiheutti sen, että päätimme olla yhteydessä lastentautien poliklinikalle heti maanantai aamuna. Olimme huolissamme.

Sairauskertomus, osa 4

Torstaina oli lääkäriaika ja saimme lääkettä virtsatientulehdukseen. Tulehdusarvot olivat korkeat, B-La 36, B-Leuk 15,4 ja B-Neut 12,55, mutta viljelyn tulos oli viitannut flooraan virtsassa, ei varsinaiseen tulehdukseen. Minulle jäikin sellainen tunne, että kuuri saatiin lähinnä siksi, että kerroin pissaamisen olevan hankalaa, ei siksi, että tulehdusta varsinaisesti olisi ollut. Lääkäri lupasi laittaa lähetteen keskussairaalaan.

Torstaina tyttö valitteli, että sormen niveltä kutittaa. Lämpöä oli koko päivän. Saunan jälkeen tyttö piti kantaa ylös. Kun laskin hänet maahan, hän kipristeli kovasti jalkojaan ja ähisi. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes hän lähti kävelemään. Kävely on vaivalloista, jalkaterät kääntyivät sisäänpäin.

Sellainen maininta tähän väliin, että yleisoireena tässä vaiheessa meillä oli, että tyttö nukkui huonosti yönsä. Tyttö käveli päivittäin ja monta kertaa päivässä varpaillaan tai jalkaterät sisäänpäin. Tyttö kompasteli paljon  ja häntä huimasi monesti.  Näitä en tässä oirepäiväkirjassani viihti kauhean montaa kertaa toistaa.

Perjantaina tyttö kipristeli varpaitaan ja kävely oli vaivalloista. Hän pyysi jalkahoitoa. Hampaiden pesu seisaaltaan ei onnistunut, kun varpaita piti kipristellä niin paljon. Sylissä hampaiden pesu onnistui. Lämpöä oli 37,3. Perjantaina tuli soitto myös lastentautien polilta. Lääkäri oli katsonut tytön lähetteen ja halusi tytön tutkimuksiin seuraavalla viikolla. Aika saatiin sovittua maanantaille. Helpotti huomattavasti, kun tuli tunne, että asia rupeaa selviämään.

Lauantaina (2.11) tyttö käveli varpaita kipristellen. Välillä tyttö käveli kantapäillään varpaita kipristellen. Kun kysyin, että sattuuko johonkin, tyttö vastasi, että jalkoihin. Saunasta lähtiessä tyttö ähisi ja, kun kysyin sattuuko johonkin, tyttö vastasi kyllä. Pyysin näyttämään minne. Tyttö näytti kädellään polven kohdille/polven taakse. Lämpöä tytöllä oli koko päivän. Samoin kuin sunnuntaina.

Maanantaina tytöllä oli lääkäri. Pituutta ei saatu kunnolla mitattua, koska tytön polvet eivät suoristuneet. Varmasti jännitykselläkin oli oma osansa tuossa. Epikriisissä lukee mm. näin

Nivelstatus yläraajoissa kunnossa.  Alaraajoissa nilkkatutkimusta aristelee. Selkeätä turvotusta nilkoissa ei kuitenkaan huomata.  Aavistuksen verran   jäykiltä nilkat vaikuttavat.  Polvissa polvien nivelten  liikelaajuus kunnossa. Inspektoiden ja palpoiden turvotus molemmissa polvissa lievästi vaikuttaisi olevan. Myöskin polvistatusta aristelee. Lonkkastatus kunnossa.