Uudesta vuodesta

Uusi vuosi vaihtui rauhallisesti. Oltiin ihan kotona ja katseltiin ikkunasta/pihalla toisten ampumia ilotulitteita.

Uusi vuosi tuo mukanaan paljon muutoksia. Miehen työpaikka vaihtui n 60 kilometriä lähemmäksi, mikä helpottaa arkea ihan hirmuisesti. Uuden työn myötä tulee kyllä yön yli poissaoloja, välillä koko viikoksi, mutta toisaalta mies pystyy jatkossa auttamaan enemmän lasten hoitokuvioiden kanssa, koska perustyöpäivän pituus on lyhyempi. 

Itsellä ei työkuviot muutu, mutta muutosta ajattelin hakea hyvinvoinnin saralla. Facebookissa oli vuoden vaihteen tienoilla vaikka minkälaisia haasteita tarjolla ja itse ajattelin haastaa itseni seuraavasti:

* Opettelen juomaan vettä enemmän

* Testaan peppu- ja reisilihaksiani

Vettä en juo missään nimessä tarpeeksi ja on ihan mielenkiintoista nähdä oppisinko uuden tavan. Tuota istumisliikettä olen tehnyt nyt kaksi kertaa. 20 sekunttia ekalla kerralla ja tokalla kerralla 25 sekunttia. Hieman jännittää meneekö 30 sekunttia huomenna. Tiukka liike, mutta tavoitteena on tuo 2 minuuttia 45 sekunttia. Jännä nähdä näkyykö tuo ajan lisääntyminen vähentyneinä sentteinä :)

Joulusta

Päätin tuossa aamulla, että oli tilanne mikä tahansa, kirjoitan tänään joulusta. Pidetään tuosta kiinni vaikka oikeasti mieli tekisi purkaa ahdistusta tuon tytön tilanteen osalta.

Joulu oli ja meni. 19. päivä oli viimeinen työpäivä ennen lomaa ja siihen asti hommia sai paiskia urakalla. Ja kun loma alkoi, alkoi kotona täysi työ jouluvalmisteluista. Hommaa helpotti paljonkin se, että olin sopinut Pro Aqua-esittelyn lauantaille. Naapuri edustaa kyseistä tuotetta ja hyvin edustikin. Tuote-esittely, jonka aikana kotimme tuli siistimmäksi. Me like. Ei meillä tällä hetkellä varaa ollut tuotetta ostaa, mutta vaikutuksen teki, kuinka paljon likaa tuote sai irti vaikka meidän petauspatjasta. Tai kuinka suorastaan erivärinen olohuoneen matosta tuli niistä kohdin, mistä oli imuroitu. Tyttö luuli, että matto oli tullut märäksi. Ei sentään, mutta likaa oli lähtenyt pohjia myöten.

No joo, joulua edelsi siis mm. siivoaminen, leipominen, ruuan laitto ja viime hetken jouluostosten teko. Maanantaina käytiin miehen kanssa isolla kylällä eikä oltu ainoita. Liikenne takkusi ja parkkipaikkaa oli vaikea löytää. Keskustan kaupoissa oli kuitenkin tilaa liikkua, Prismassa sitten vähemmän. Huvittavinta tuossa ostospäivässä oli se, että Prismasta loppui sienisalaatti. Olin hetki sitten törmännyt serkkuuni, jonka kanssa päivittelimme rysistä ja totesimme, että eihän täältä kuitenkaan ruoka lopu kesken. Mutta niin vaan loppui. Onneksi sienisalaattia löytyi sitten paikallisesta S-marketista. Oli ihan mistä valita, neljää eri merkkiä ja jokaista oli jäljellä useampi kappale.

Joululahjojakin ostimme. H&M:stä saimme mukavasti alennustakin, sillä olin syksyn mittaan pistänyr syrjään rikkinäisiä, värjäytyneitä yms. vaatteita, jotka eivät kirrpispöytään olisi kelvanneet, H&M ottaa näitä vastaan ja antaa yhdestä muovipussillisesta -15% alennuskupongin. Meillä oli näitä muovipusseja kolme. Alennuskuponki olisi ollut paikallaan, kun ostimme tytölle sandaalit. Lapset menevät tammikuuksi varahoitoon päiväkotiin ja siellä pitää olla sisätossut. Tytön fysioterapeutti kuitenkin suositteli sandaalien käyttöä, jotta nilkat eivät rasitu liikaa. Pojalle saimme sisätossut alle kympillä. Hyvät sandaalit maksoivat 60e.

Jouluaatto oli mukava. Kävimme aamupuuhien jälkeen hautuumaalla ja sitten saunassa. Saunan jälkeen tulivat vanhempani ja sitten söimme. Ja sitten alkoi odotus. Lapset kestivät odotuksen kyllä hyvin eivätkä pukkiakaan loppujen lopuksi kauaa jännittäneet. Lahjojen jaon jälkeen tyttö lauloi pukille vielä Ryhmä Haun tunnarin.  Paljon hän siitä etukäteen puhui ja olen tosi ylpeä, että hän loppujen lopuksi uskalsi laulun toteuttaa.

Lahjojen avaaminen oli kivaa puuhaa. Aluksi suosituin lelu oli molemmilla pojan saama leikattavat vihannekset. Tyttö oli myös innoissaan saamistaan poikamaisista tavaroista.

Joulupäivän olimme miehem vanhempien luona. Siellä oli myös miehen sisko perheineen. Mukava päivä. Oli hauska seurata, kuinka tyttö  fanitti vanhempaa serkkuaan (ikäeroa 5 vuotta) ja kuinka poika yritteli leikin alkua nuoremman serkun (ikäeroa vajaa vuosi) kanssa. Päivän päätteeksi mies vei tytön vielä uimaan. Hauskaa oli ollut ja tyttö oli selkeästi jo uintia yrittänyt. Huomenna olisi tarkoitus mennä uimaan koko perheen voimin. Jännä nähdä, kuinka uintiharjoitukset etenevät.

Kirjastossa

Tämän päivän sähly olikin peruttu, joten teimme ex tempore visiitin kirjastoon. Taisi olla pojan ensimmäinen visiitti. Kirjat kiinnostivat kovasti. Aika moni niistä päätyi lattialle. Ja sitten löytyi Fröbelin palikoiden levy. Se olisi pitänyt laittaa päälle heti. Tytölle eivät lasten kirjat kelvanneet vaan aikuisten kirja oli saatava. Onneksi löysimme pari matkakirjaa Rodoksesta. Kaikki olivat tyytyväisiä. Itse lainasin ensimmäisen äänikirjani. Kiva olisi ehtiä lukemaan, mutta jospa edes yksi kirja tulisi käytyä läpi näin.

Kun ei ole mitään kirjoitettavaa

Mulla oli pitkään tunne, että ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Kaikki lähti siitä, että halusin kirjoittaa vaihteeksi jotain positiivista, mutta en keksinyt mitään. Enkä keksinyt seuraavana enkä seuraavanakaan päivänä. Tuli siis katseltua maailmaa tummien lasien läpi tai jotain.

Ei asiat oikeesti niin huonosti ole. Torstai oli hyvä esimerkki tästä. Toki meillä oli tytön kanssa perinteistä vääntöä syömisestä (perunan suostui syömään), mutta ilta päättyi mukavasti tytön muskarin joulujuhlassa. Kaikki tytön isovanhemmat olivat paikalla ja se oli asia, mistä olin oikeasti iloinen ja kiitollinen. Meillä on hyvä tukiverkosto. Ja tytölle asialla oli tosi iso merkitys.

Iloinen olin myös siitä, kuinka hyvin tytön esitys sujui. Tytöllehän on perinteisesti kaikki uudet asiat olleet vaikeita eli hän arastelee tai pelkää uusia asioita. Juhlassa lapset istuivat vanhempiensa kanssa ja muskariope vuorollaan kutsui ryhmiä lavalle. Kun tytön ryhmän vuoro tuli, ei hän ensin meinannut lavalle lähteä. Tilanne jännitti niin, että tyttö meinasi purskahtaa itkuun. Mutta tosi hienosti tyttö kokosi itsensä ja lähti lavalle minun saattamanani. Loppuaskeleet hän jo otti itsenäisesti ja meni iloisena joukon jatkoksi. Ja esiintyi hyvin.

Joulujuhlan jälkeen menimme koko porukka miehen vanhempien kotiin kahville. Poikakin sai herkkuja, kun mummi oli tehnyt marjapiirakan pohjan perunajauhoista. Olisikohan poika ottanut lisää pari kolme kertaa :) Kotiin palasi iloinen ja väsynyt poppoo. Tällä kertaa ei nukutuspuuhissa vienyt kauaa.

Käynti lääkärillä

Tytöllä oli tällä viikolla se lääkäriaika. Ei hoidettavia tulehduksia. Ei myöskään lähetettä magneettiin. Pissakokeen määräsi, kun tyttö on parin viime viikon aikana muuttunut päivä- ja yökuivasta ei kuivaksi. Taantunut siis. Ei löytynyt tulehdusta siitä(kään) näytteestä.

Niin, että mites tästä eteenpäin. Tyttö nukahti kylmäpussin kanssa, jalat sätkien. On muuten jotain aivan hirveätä katseltavaa se. Kipuja on. Pitäisi lääkärin mukaan lisätä särkylääkkeen määrää. Hyvä uutinen se, että seuraava lääkäriaika on joulukuun tokalla viikolla. Kauaa ei tarvitse sinnitellä. Valitetaan taas, ehkä lähete magneettiin saadaan sitten. Seuraava aika onkin KYS:stä konsultoivalle lasten reumatologille. Kokemusta on ihan erilailla kuin meidän sairaalan omilla lääkäreillä.

Hyvä uutinen on myös se, että sanoivat varmistavansa sen, että leuan magneetti tulisi tän vuoden puolelle. Kuulemma kuvantamisessa on ruuhkaa ja jos tytölle pyydettäisiin kahta magneettia, ei niitä välttämättä saataisi. Halutaan siis varmistua, että leuat kuvataan. Ja hyvä niin. Leukaan ei tarvita lisää nivelmuutoksia. Pelkään vain, että meille on parhaillaan tulossa nivelmuutoksia ranteisiin ja lonkkiin. Niin ja miksei nilkkoihinkin.

Niin ja ennen kuin joku kysyy, miksi ei hoitoa saatu vaikka kliinisiä havaintoja oli. Niin oli, mutta ei ollut enää. Lastenreuma on tautina aaltoileva ja oireet on jokaisella lapsella omansa. En siis syytä lääkäreitä huonoksi, tauti on vaan hankala. Näin meille on käynnyt aiemminkin. Fysioterapeutti näkee jotain, mutta jonkin ajan päästä lääkäri ei. Sitten sitä miettii kehen tässä voi luottaa ja pää hajoaa jossittelusta. Mutta ei enää. Nyt luotan omiin ja tytön fysioterapeutin havaintoihin. Olimme oikeassa aiemminkin (maaliskuussa magneetissa löytyi neljä tulehtunutta niveltä nilkoissa) ja sen takia nyt pitää vaan jaksaa tapella tytön puolesta. Toivottavasti magneetilla todistavat meidän olevan väärässä, mutta niin kauan kun tyttö kipuilee ja oireilee, mun täytyy vaan jaksaa tapella.

Mutta jos tästä valituksesta johonkin positiiviseen. Arvatkaapa tämän äidin iloa, kun sain tänään tiputtaa suolioireisen poikani vaipasta kiinteän kakan vessan pyttyyn. Muilta olin kuullut tämän viikon aikana, että kakka on ollut välillä kiinteätä, mutta ensimmäisen kerran tänään osui tämä näky kohdalleni. Toivottavasti suunta jatkuu nyt tällaisena. Ei enää takapakkeja tällä saralla, kiitos!