Lyhyesti tästä viikosta. Veden juontia olen lisännyt. Joka päivä ei ole tainnut tulla kahta litraa täyteen, mutta selkeästi veden juonti on lisääntynyt. Töissäkin kuljen vesipullon kanssa. Toinen haaste on edennyt paremmin. 55 sekunttia jaksoin istua seinää vasten tänään. Sen verran tiukille otti, että 2 minuuttia 45 sekunttia tuntuu kyllä kauhean kaukaiselta, mutta yritetään. 5 sekunttia enemmän joka päivä,
Lapsetkin aloittivat hoidossa ja vielä kaiken lisäksi varahoidossa, ekaa kertaa. Perhepäivähoidon varahoito muuttui nyt 7.1 alkaen. Varahoidolla on tilat päiväkodin yhteydessä ja hoitajia on kaksi. Hoito on alkanut hyvin vaikka tilat oli lapsille täysin uudet (valmistuivat vasta uuden vuoden tienoilla, joten niitä ei päästy etukäteen katsomaan) ja hoitajiinkin oli tutustuttu vain vähän. Toista nähtiin etukäteen parin tunnin ajan, toinen nähtiin vasta hoidossa.
Itteä jännitti etukäteen miten huomioivat pojan ruokavalion ja tytön tilanteen. Hyvin toistaiseksi. Pojan vatsa on hyvässä kunnossa. Tyttö ei ole hoidossa oireillut. Kotona oireita kuitenkin on ollut. Kaiken kaikkiaan tilanne muistuttaa kovasti vuoden takaista. Alkuunhan tyttö oireili kovasti kotona, hoidossa vähemmän, jos lainkaan. Alkuun hoitaja ei kaikkia asioita oireiksi edes mieltänyt eikä tyttö kovasti asiasta puhunut. Vasta syksyllä tyttö uskaltautui kivuistaan hoitajalle puhumaan. Siksi en ole kovasti yllättynyt, että näin nyt mennään.
Mutta tuokin asia etenee tässä. Maanantaina tytöllä on fysioterapeutti ja lisäksi toimintaterapeutti käy varahoidossa juttelemassa lastenreumasta ja kartoittamassa olosuhteita. Vajaan parin viikon päästä tytöllä on aika psykologille kivunhallintaan liittyen ja lisäksi käydään leukakirurgin luona. Pitääkin muistaa hakea etätyöpäivä tuolle päivälle.
Huomen aamulla alkaa taas pilates, joten ehkä tässä täytyy suunnata untenmaille.
perjantai 9. tammikuuta 2015
lauantai 3. tammikuuta 2015
Uudesta vuodesta
Uusi vuosi vaihtui rauhallisesti. Oltiin ihan kotona ja katseltiin ikkunasta/pihalla toisten ampumia ilotulitteita.
Uusi vuosi tuo mukanaan paljon muutoksia. Miehen työpaikka vaihtui n 60 kilometriä lähemmäksi, mikä helpottaa arkea ihan hirmuisesti. Uuden työn myötä tulee kyllä yön yli poissaoloja, välillä koko viikoksi, mutta toisaalta mies pystyy jatkossa auttamaan enemmän lasten hoitokuvioiden kanssa, koska perustyöpäivän pituus on lyhyempi.
Itsellä ei työkuviot muutu, mutta muutosta ajattelin hakea hyvinvoinnin saralla. Facebookissa oli vuoden vaihteen tienoilla vaikka minkälaisia haasteita tarjolla ja itse ajattelin haastaa itseni seuraavasti:
Vettä en juo missään nimessä tarpeeksi ja on ihan mielenkiintoista nähdä oppisinko uuden tavan. Tuota istumisliikettä olen tehnyt nyt kaksi kertaa. 20 sekunttia ekalla kerralla ja tokalla kerralla 25 sekunttia. Hieman jännittää meneekö 30 sekunttia huomenna. Tiukka liike, mutta tavoitteena on tuo 2 minuuttia 45 sekunttia. Jännä nähdä näkyykö tuo ajan lisääntyminen vähentyneinä sentteinä :)
perjantai 2. tammikuuta 2015
Joulusta
Päätin tuossa aamulla, että oli tilanne mikä tahansa, kirjoitan tänään joulusta. Pidetään tuosta kiinni vaikka oikeasti mieli tekisi purkaa ahdistusta tuon tytön tilanteen osalta.
Joulu oli ja meni. 19. päivä oli viimeinen työpäivä ennen lomaa ja siihen asti hommia sai paiskia urakalla. Ja kun loma alkoi, alkoi kotona täysi työ jouluvalmisteluista. Hommaa helpotti paljonkin se, että olin sopinut Pro Aqua-esittelyn lauantaille. Naapuri edustaa kyseistä tuotetta ja hyvin edustikin. Tuote-esittely, jonka aikana kotimme tuli siistimmäksi. Me like. Ei meillä tällä hetkellä varaa ollut tuotetta ostaa, mutta vaikutuksen teki, kuinka paljon likaa tuote sai irti vaikka meidän petauspatjasta. Tai kuinka suorastaan erivärinen olohuoneen matosta tuli niistä kohdin, mistä oli imuroitu. Tyttö luuli, että matto oli tullut märäksi. Ei sentään, mutta likaa oli lähtenyt pohjia myöten.
No joo, joulua edelsi siis mm. siivoaminen, leipominen, ruuan laitto ja viime hetken jouluostosten teko. Maanantaina käytiin miehen kanssa isolla kylällä eikä oltu ainoita. Liikenne takkusi ja parkkipaikkaa oli vaikea löytää. Keskustan kaupoissa oli kuitenkin tilaa liikkua, Prismassa sitten vähemmän. Huvittavinta tuossa ostospäivässä oli se, että Prismasta loppui sienisalaatti. Olin hetki sitten törmännyt serkkuuni, jonka kanssa päivittelimme rysistä ja totesimme, että eihän täältä kuitenkaan ruoka lopu kesken. Mutta niin vaan loppui. Onneksi sienisalaattia löytyi sitten paikallisesta S-marketista. Oli ihan mistä valita, neljää eri merkkiä ja jokaista oli jäljellä useampi kappale.
Joululahjojakin ostimme. H&M:stä saimme mukavasti alennustakin, sillä olin syksyn mittaan pistänyr syrjään rikkinäisiä, värjäytyneitä yms. vaatteita, jotka eivät kirrpispöytään olisi kelvanneet, H&M ottaa näitä vastaan ja antaa yhdestä muovipussillisesta -15% alennuskupongin. Meillä oli näitä muovipusseja kolme. Alennuskuponki olisi ollut paikallaan, kun ostimme tytölle sandaalit. Lapset menevät tammikuuksi varahoitoon päiväkotiin ja siellä pitää olla sisätossut. Tytön fysioterapeutti kuitenkin suositteli sandaalien käyttöä, jotta nilkat eivät rasitu liikaa. Pojalle saimme sisätossut alle kympillä. Hyvät sandaalit maksoivat 60e.
Jouluaatto oli mukava. Kävimme aamupuuhien jälkeen hautuumaalla ja sitten saunassa. Saunan jälkeen tulivat vanhempani ja sitten söimme. Ja sitten alkoi odotus. Lapset kestivät odotuksen kyllä hyvin eivätkä pukkiakaan loppujen lopuksi kauaa jännittäneet. Lahjojen jaon jälkeen tyttö lauloi pukille vielä Ryhmä Haun tunnarin. Paljon hän siitä etukäteen puhui ja olen tosi ylpeä, että hän loppujen lopuksi uskalsi laulun toteuttaa.
Lahjojen avaaminen oli kivaa puuhaa. Aluksi suosituin lelu oli molemmilla pojan saama leikattavat vihannekset. Tyttö oli myös innoissaan saamistaan poikamaisista tavaroista.
Joulupäivän olimme miehem vanhempien luona. Siellä oli myös miehen sisko perheineen. Mukava päivä. Oli hauska seurata, kuinka tyttö fanitti vanhempaa serkkuaan (ikäeroa 5 vuotta) ja kuinka poika yritteli leikin alkua nuoremman serkun (ikäeroa vajaa vuosi) kanssa. Päivän päätteeksi mies vei tytön vielä uimaan. Hauskaa oli ollut ja tyttö oli selkeästi jo uintia yrittänyt. Huomenna olisi tarkoitus mennä uimaan koko perheen voimin. Jännä nähdä, kuinka uintiharjoitukset etenevät.
Joulu oli ja meni. 19. päivä oli viimeinen työpäivä ennen lomaa ja siihen asti hommia sai paiskia urakalla. Ja kun loma alkoi, alkoi kotona täysi työ jouluvalmisteluista. Hommaa helpotti paljonkin se, että olin sopinut Pro Aqua-esittelyn lauantaille. Naapuri edustaa kyseistä tuotetta ja hyvin edustikin. Tuote-esittely, jonka aikana kotimme tuli siistimmäksi. Me like. Ei meillä tällä hetkellä varaa ollut tuotetta ostaa, mutta vaikutuksen teki, kuinka paljon likaa tuote sai irti vaikka meidän petauspatjasta. Tai kuinka suorastaan erivärinen olohuoneen matosta tuli niistä kohdin, mistä oli imuroitu. Tyttö luuli, että matto oli tullut märäksi. Ei sentään, mutta likaa oli lähtenyt pohjia myöten.
No joo, joulua edelsi siis mm. siivoaminen, leipominen, ruuan laitto ja viime hetken jouluostosten teko. Maanantaina käytiin miehen kanssa isolla kylällä eikä oltu ainoita. Liikenne takkusi ja parkkipaikkaa oli vaikea löytää. Keskustan kaupoissa oli kuitenkin tilaa liikkua, Prismassa sitten vähemmän. Huvittavinta tuossa ostospäivässä oli se, että Prismasta loppui sienisalaatti. Olin hetki sitten törmännyt serkkuuni, jonka kanssa päivittelimme rysistä ja totesimme, että eihän täältä kuitenkaan ruoka lopu kesken. Mutta niin vaan loppui. Onneksi sienisalaattia löytyi sitten paikallisesta S-marketista. Oli ihan mistä valita, neljää eri merkkiä ja jokaista oli jäljellä useampi kappale.
Joululahjojakin ostimme. H&M:stä saimme mukavasti alennustakin, sillä olin syksyn mittaan pistänyr syrjään rikkinäisiä, värjäytyneitä yms. vaatteita, jotka eivät kirrpispöytään olisi kelvanneet, H&M ottaa näitä vastaan ja antaa yhdestä muovipussillisesta -15% alennuskupongin. Meillä oli näitä muovipusseja kolme. Alennuskuponki olisi ollut paikallaan, kun ostimme tytölle sandaalit. Lapset menevät tammikuuksi varahoitoon päiväkotiin ja siellä pitää olla sisätossut. Tytön fysioterapeutti kuitenkin suositteli sandaalien käyttöä, jotta nilkat eivät rasitu liikaa. Pojalle saimme sisätossut alle kympillä. Hyvät sandaalit maksoivat 60e.
Jouluaatto oli mukava. Kävimme aamupuuhien jälkeen hautuumaalla ja sitten saunassa. Saunan jälkeen tulivat vanhempani ja sitten söimme. Ja sitten alkoi odotus. Lapset kestivät odotuksen kyllä hyvin eivätkä pukkiakaan loppujen lopuksi kauaa jännittäneet. Lahjojen jaon jälkeen tyttö lauloi pukille vielä Ryhmä Haun tunnarin. Paljon hän siitä etukäteen puhui ja olen tosi ylpeä, että hän loppujen lopuksi uskalsi laulun toteuttaa.
Lahjojen avaaminen oli kivaa puuhaa. Aluksi suosituin lelu oli molemmilla pojan saama leikattavat vihannekset. Tyttö oli myös innoissaan saamistaan poikamaisista tavaroista.
Joulupäivän olimme miehem vanhempien luona. Siellä oli myös miehen sisko perheineen. Mukava päivä. Oli hauska seurata, kuinka tyttö fanitti vanhempaa serkkuaan (ikäeroa 5 vuotta) ja kuinka poika yritteli leikin alkua nuoremman serkun (ikäeroa vajaa vuosi) kanssa. Päivän päätteeksi mies vei tytön vielä uimaan. Hauskaa oli ollut ja tyttö oli selkeästi jo uintia yrittänyt. Huomenna olisi tarkoitus mennä uimaan koko perheen voimin. Jännä nähdä, kuinka uintiharjoitukset etenevät.
maanantai 15. joulukuuta 2014
Kirjastossa
Tämän päivän sähly olikin peruttu, joten teimme ex tempore visiitin kirjastoon. Taisi olla pojan ensimmäinen visiitti. Kirjat kiinnostivat kovasti. Aika moni niistä päätyi lattialle. Ja sitten löytyi Fröbelin palikoiden levy. Se olisi pitänyt laittaa päälle heti. Tytölle eivät lasten kirjat kelvanneet vaan aikuisten kirja oli saatava. Onneksi löysimme pari matkakirjaa Rodoksesta. Kaikki olivat tyytyväisiä. Itse lainasin ensimmäisen äänikirjani. Kiva olisi ehtiä lukemaan, mutta jospa edes yksi kirja tulisi käytyä läpi näin.
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Kun ei ole mitään kirjoitettavaa
Mulla oli pitkään tunne, että ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Kaikki lähti siitä, että halusin kirjoittaa vaihteeksi jotain positiivista, mutta en keksinyt mitään. Enkä keksinyt seuraavana enkä seuraavanakaan päivänä. Tuli siis katseltua maailmaa tummien lasien läpi tai jotain.
Ei asiat oikeesti niin huonosti ole. Torstai oli hyvä esimerkki tästä. Toki meillä oli tytön kanssa perinteistä vääntöä syömisestä (perunan suostui syömään), mutta ilta päättyi mukavasti tytön muskarin joulujuhlassa. Kaikki tytön isovanhemmat olivat paikalla ja se oli asia, mistä olin oikeasti iloinen ja kiitollinen. Meillä on hyvä tukiverkosto. Ja tytölle asialla oli tosi iso merkitys.
Iloinen olin myös siitä, kuinka hyvin tytön esitys sujui. Tytöllehän on perinteisesti kaikki uudet asiat olleet vaikeita eli hän arastelee tai pelkää uusia asioita. Juhlassa lapset istuivat vanhempiensa kanssa ja muskariope vuorollaan kutsui ryhmiä lavalle. Kun tytön ryhmän vuoro tuli, ei hän ensin meinannut lavalle lähteä. Tilanne jännitti niin, että tyttö meinasi purskahtaa itkuun. Mutta tosi hienosti tyttö kokosi itsensä ja lähti lavalle minun saattamanani. Loppuaskeleet hän jo otti itsenäisesti ja meni iloisena joukon jatkoksi. Ja esiintyi hyvin.
Joulujuhlan jälkeen menimme koko porukka miehen vanhempien kotiin kahville. Poikakin sai herkkuja, kun mummi oli tehnyt marjapiirakan pohjan perunajauhoista. Olisikohan poika ottanut lisää pari kolme kertaa :) Kotiin palasi iloinen ja väsynyt poppoo. Tällä kertaa ei nukutuspuuhissa vienyt kauaa.
Ei asiat oikeesti niin huonosti ole. Torstai oli hyvä esimerkki tästä. Toki meillä oli tytön kanssa perinteistä vääntöä syömisestä (perunan suostui syömään), mutta ilta päättyi mukavasti tytön muskarin joulujuhlassa. Kaikki tytön isovanhemmat olivat paikalla ja se oli asia, mistä olin oikeasti iloinen ja kiitollinen. Meillä on hyvä tukiverkosto. Ja tytölle asialla oli tosi iso merkitys.
Iloinen olin myös siitä, kuinka hyvin tytön esitys sujui. Tytöllehän on perinteisesti kaikki uudet asiat olleet vaikeita eli hän arastelee tai pelkää uusia asioita. Juhlassa lapset istuivat vanhempiensa kanssa ja muskariope vuorollaan kutsui ryhmiä lavalle. Kun tytön ryhmän vuoro tuli, ei hän ensin meinannut lavalle lähteä. Tilanne jännitti niin, että tyttö meinasi purskahtaa itkuun. Mutta tosi hienosti tyttö kokosi itsensä ja lähti lavalle minun saattamanani. Loppuaskeleet hän jo otti itsenäisesti ja meni iloisena joukon jatkoksi. Ja esiintyi hyvin.
Joulujuhlan jälkeen menimme koko porukka miehen vanhempien kotiin kahville. Poikakin sai herkkuja, kun mummi oli tehnyt marjapiirakan pohjan perunajauhoista. Olisikohan poika ottanut lisää pari kolme kertaa :) Kotiin palasi iloinen ja väsynyt poppoo. Tällä kertaa ei nukutuspuuhissa vienyt kauaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)