Lauantai-illan viettoa

Olen viime aikoina päätynyt leipomaan, koska olen huomannut, että maito on menossa vanhaksi. En varsinaisesti osta liikaa maitoa, mutta kahta erilaista. Miehelleni laktoositonta maitojuomaa ja itselleni luomumaitoa. Tyttö juo molempia, mutta vähiten meillä kuluu tuota luomumaitoa. Ei sitä oikein pelkilteen pysty juomaan. Laktoositonta maitojuomaa pystyy juomaan pelkilteen ja siksi yleensä tulee sitä tytöllekin laitettua. Minun mahani ei sitä kuitenkaan kestä, liian käsiteltyä. Murojen yms. sekaan laitankin sitten tuota luomumaitoa.

Jälleen kerran olisi tosiaan maito menossa vanhaksi, ja kun omenia sattui olemaan, googlasin omenapannukakulle reseptiä ja tällaisen natsq:n reseptin löysin.
 

8 dl maitoa

3 kananmunaa

1 dl voisulaa tai kasvirasvavalmistetta

5 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 tl leivinjauhoa

2 tl vanilliinisokeria

4  omenaa

kanelia

hunajaa

Riko kananmunat ja vatkaa niiden sekaan maito ja rasva. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää seos vähitellen munamaidon sekaan koko ajan vatkaten. Anna taikinan levätä hetken ja sillä välin paloittele omenat kohtuullisen ohuiksi viipaleiksi. Kaada taikina voidellulle uunipellille tai leivinpaperin päälle.Asettele omenaviipaleet taikinalle ja mausta halutessasi hunajalla, kanelilla tai sokerilla. Kypsennä uunin keskitasolla 225 asteessa 25-30 min.

 

Pannukakusta tuli hyvää vaikka jätinkin kanelin ja hunajan pois. Samaan hengenvetoon tein vielä suklaakiisselin Darian reseptiä mukaillen (tein pienemmän annoksen).

1 l maitoa

1 dl (vajaa) perunajauhoja

1 dl sokeria

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

 

Sekoita kylmät aineet kattilassa. Kuumenna seosta tasaisesti sekoitellen. Kun seos alkaa saeta, katkaise virta liedeltä. Kaada kiisseli jälkiruokakulhoihin, anna jäähtyä ja tarjoile vaikka kermavaahdon kera

Kiisselistä tuli hyvää. Pinnalle vain muodostui kalvo, joka on mielestäni vähintäänkin yököttävä. Kova oli yritys, etten tätä kammoani tytölle siirrä. Ilmeisesti onnistuin, koska tyttö innolla kiisseliä söi. Maistui kuulemma kaakaolle :)

Meillä oli oikein mukava ilta kolmistaan, kun mies oli jääkiekkopelissä. Olen huomannut, että keittiössä kokkailu on tytöstä kivaa eikä silloin tee niin mieli riskata. Kovasti pitää itse kokeilla ja kysyä uusien asioiden kohdalla, että mikä tuo on? Mikä tuo on?

Onko sinulla innokkaita pikkuapureita keittiössä?

Saunaa odotellessa muutama sana

Perusvääntöä taas tänään. Positiivista oli se, että kovan väännön jälkeen sain tytön päiväunille. Olin kuitenkin ihan rikki poikki, kun mies tuli kotia ja olisin vain halunnut käpertyä peiton alle. Mutta kuntosalikurssille oli lähdettävä. Ja olikin todella fiksu päätös. Kotiin palasi rentoutunut, hyväntuulinen äiti.

Katkos postauksissa

En ole hetkeen mitään kirjoitellut, kun en oikein löytänyt sanoja. Meidän koira nimittäin yllättäen sairastui sunnuntai-iltana. Ensin eivät takajalat pitäneet kunnolla eikä reppana jaksanut kävellä metrin vertaa kinkun luo. Maanantai aamuna myös etujalat antoivat hieman myöten. Koska kyse on mäyräkoirasta, tiesimme heti, että kyse on mäyräkoirahalvauksesta. Lääkäri tämän vahvistikin maanantaina. Hänen mukaansa kyse on kuitenkin vielä lievästä halvauksesta, joka voi parantua levolla. Nyt siis katsomme miten tilanne etenee. Selvää kuitenkin on, että tämä on ns. lopun alku eli vaikka nyt koira parantuisi, tauti voi iskeä uudestaan vuoden päästä pahempana. Tai tilanne voi pahentua nyt. Leikkaus ei vanhalle koiralle todennäköisesti ole vaihtoehto, joten sitten edessä on eutanasia.

Koiran eutanasia herättää monenlaisia tunteita. Koiran elämä on ollut pitkä ja kohtalaisen onnellinen. Sillä on ollut koirakavereita ja ihmiskavereita. Näistä asioista olen iloinen. Surua tunnen, mutta myös syyllisyyttä siitä, etten lasten tulon myötä ole kyennyt olemaan niin hyvä koiranomistaja kuin olisi pitänyt. Surua tunnen myös vanhempieni puolesta, joille koirani on tavallaan ensimmäinen lapsenlapsi. Surua tunnen myös tytön puolesta, jolle koira on todella tärkeä. Iltarutiineihimme esim. kuuluu laulu, jonka olen keksinyt tytöstä ja koirasta. Tunnen myös epätietoisuutta siitä, miten aikanaan osaan selittää koiran kuoleman tytölle. Tunnen myös harmitusta siitä, että miksi niin monta muutosta täytyi tapahtua tytön elämässä lyhyen ajan kuluessa.

Oletko sinä ollut vastaavassa tilanteessa? Kuinka siitä selvisit?

Mitä kivaa tällä viikolla

Tällä viikolla on ollut kaikkea pientä kivaa. Tiistai-iltana mies oli katsomassa jääkiekkopeliä, joten päätin järjestää pienen kisastudion kotiin: kaveri tuli paikalle 1,5 vuotiaan tyttönsä kanssa.

Olin ostanut tytöille vähän limua ja pienen sipsipussin. Dipattavana oli lisäksi porkkanaa ja kurkkua.Innostuin myös tekemään pannukakun. Meillä oli oikein onnistunut ilta. Tyttöjen leikit sujuivat ihan ok. Meidän tyttöä on pojan syntymästä lähtien vaivannut kova mustasukkaisuus omista tavaroista. Kukaan muu ei niillä saisi leikkiä, ja jos leikkii, seuraa siitä itkua ja hammasten puristusta. Nyt tämä mustasukkaisuus ei nostanut niin kovasti päätään, joten tyttöjen leikkejä oli välillä ihan kiva seurata. Oli myös hauskaa seurata, kuinka innoissaan tytöt olivat dippilautasestaan. Varsinkin meidän tyttö.

Keskiviikkona oli muskari ja olin pojan saanut anopille hoitoon. Muskari kahden vauvan kanssa on meinaan aika hankalaa, kuten tuli ensimmäisellä kerralla todettua. Ekan kerran jälkeenhän poika on ollut muskarin ajan hoidossa ja olen keskittynyt vain tytön muskarikokemukseen, jotta hän jossain vaiheessa rohkaistuisi niin, että minun olisi mahdollista tarjota muskarikokemusta myös pojalle. Ilmeisesti taktiikastani on ollut apua, sillä muskariin mennessä tyttö sanoi, että otetaan ensi kerralla poika mukaan. Muskarikin sujui hyvin. Tyttö esim. osasi taas taputtaa ja osallistui muutenkin hyvin kaikkiin leikkeihin. Ja hänellä oli selvästi hauskaa.

Torstaina kävimme naapurissa kylässä. Heillä on tosi kaunis koti ja pihankin he ovat laittaneet todella nätisti. Naapureilla on eskari-ikäinen tyttö ja suureksi yllätyksekseni tytöt leikkivät keskenään sujuvasti. Hauskinta minulla oli kuitenkin kahvipöydässä tai oikeastaan nolointa. En muista kumpi aloitti, mutta sanotaanko vaikka näin, että ensin pieraisi tyttö, sitten poika, sitten taas tyttö, poika jne jonkin aikaa. Kohta pelkäsin jo itse liittyväni joukkoon, mutta ei onneksi sentään.

Tilanteesta seuraa kuitenkin hyvä kysymys, missä vaiheessa lapselle opetetaan pieruetiketti? Parhaillaan meillä on pottailuopetus täydessä käynnissä ja sitä jo sekoiti kovan kakan kausi ( joka meni ohi luumusoseella ja vedenjuonnilla). Nyt en haluaisi torua väärässä paikassa tehdystä pierusta vaan keskittyä kehumaan, kun pissa tulee pottaan. Mitä olet mieltä? Miten ja milloin olet itse opettanut pieruetiketin?

Miksi kirjoitan blogia

Joku varmaan ihmettelee, miksi päädyin kirjoittamaan blogia. Tässä joitakin syitä (eivät tärkeysjärjestyksessä)

• Olen kohtuu sosiaalinen ihminen ja olen tottunut siihen, että ympärillä on aikuista seuraa, joiden kanssa voi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä. Minulla on paljon mielipiteitä ja sanottavaa, mutta kotona ei ole oikein päivisin kuulijaa. Vaikka tytön kanssa paljon keskustelemme, ei se ole sama asia eikä miestäkään joka ilta jaksa vaivata puheripulilla. Muita mammakavereita näemme viikoittain, mutta ei päivittäin. Blogiin voin kirjoittaa mietteitäni ja seuraamalla muita blogeja voin myös osallistua erilaisiin keskusteluihin. 
• Pitkien lauseiden tuottaminen, varsinkin kirjoittamalla, pitää pään vireänä.
• Blogin kirjoittaminen on jotakin omaani.
• Törmäsin Buzzadoriin, jonka avulla voin toteuttaa haluni kokeilla uusia asioita. Buzzauksen voin tehdä blogin kautta. 
• Blogiin voin dokumentoida erilaisia muistoja.
• Blogi toimii muistinani myös erilaisten selvitettävien tai hankittavien asioiden osalta. 

Tässä nyt joitakin syitä. Lisäilen niitä, kun/jos mieleen jotain tulee.