Nopeasti on mennyt neljä ja puoli lomaviikkoa. Pihahommat ovat edenneet mukavasti ja joitain rästihommiakin olen tehnyt. Sain mm. vuoden 2014 kuvat kansioon ja useamman kaapin olen siivonnut. Tyttö kutsuttiin ekoille kaverisynttäreille ja lapset pääsivät ensimmäiselle junamatkalle. Perinteinen retki huvipuistoon tehtiin myös. Kirjoja olen lukenut muutaman. Löysin ihan uuden kirjailijan ja pari hänen teostaan on ollut niin koukuttavia, että niitä piti lukea kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Mitä vielä on luvassa lomalla? Tyttöjen retki, josta lisää myöhemmin. Pihatöitä. Arkea varten olen aikeissa suunnitella ruokalistan ja niille valmiin ostoslistan. Valittiin miehen kanssa molemmat kuusi ruokaa. Etsin niille sopivat reseptit ja printtaan ne. Samoin katson valmiiksi, mitä ostoslistaan on lisättävä, jotta ko. ruuat saadaan tehdyksi. Eipähä tarvitse arjen kiireessä miettiä noita, kun kaikki on jo valmiiksi mietitty.
Tytöllä oli taas tänään labrakontrolli. Itkua, itkua ja itkua. Emloista huolimatta. Reppana pelkää pistoksia kovasti. Pistospelko oli jo melkein historiaa, mutta aktivoitui uudelleen, aikaisempaa pahempana, kun helmikuussa kanyylin laitto meni ihan pieleen. Tulokset soitan huomenna. Sätkimistä on viime aikoina ollut tosi paljon, jännä nähdä onko esim. lasko nousussa. Kontrolliin on aikaa kuukausi. Ensi viikolla on taas fysioterapia.
Nyt mun kone sanoo, että sen on käynnistettävä itsensä uudelleen. Hyvät illan jatkot siis. Siirryn seuraavan hyvän kirjan kimppuun :)
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
perjantai 26. kesäkuuta 2015
Sopeutumista
Kiireinen kevät ja alkukesä päättyi ja loma alkoi. Tällä kertaa hieman erilailla, sillä olimme tämän viikon tytön lastenreumaan liittyen sopeutumisvalmennuksessa. Kovat odotukset minulla oli tätä kurssia kohtaan. Ehkä liiankin kovat. Kurssin fokus on sopeutumisessa ja itse kaipaisin toimia tilanteen parantamiseksi. Kurssin toinen osa on myöhemmin ja tässä välillä tehdään tehtäviä, joten voihan tilanne muuttua.
Ei viikko hukkaan mennyt. Tapasimme uusia ihmisiä, ihmisiä joilla tilanne on ainakin osittain sama. Toki jokainen oli omassa sopeutumisessaan eri vaiheissa ja elämäntilanteet olivat erilaiset. Mutta hyvä porukka meistä hitsautui, varsinkin lapsista vaikka ikähaarukka lapsilla oli 2-13v. Ihanasti isommat lapset ottivat pienemmät lapset mukaan juttuihin.
En oikein tiedä, mihin minun pitäisi sopeutua. Siihen, että lapseni on sairas. Siihen, että lapsellani on kipuja. Siihen, että lapsellani ei ole kaikki hyvin. Huomaan, että en ole halukas sopeutumaan. Hyväksyn sen, että tilanne on nyt tämä, mutta en sopeudu siihen. Kuinka voisin. Prosessi on varmastikin päässäni vielä kesken, mutta jotenkin ajattelen asian nyt niin, että jos sopeudun, tauti voittaa. Ja eihän se niin voi olla.
Kesää odotan innolla. Yhteensä olen lomalla kuusi viikkoa ja on kiva viettää se lasten kanssa. Kotona varmastikin puuhastellaan kaikenlaista. Toivottavasti saan jopa joitain kuvia laitettua. Mutta jotain kesä/extrajuttuja olisi tarkoitus myös toteuttaa. Yritän myös taas tekohengittää tämän blogi pystyyn. Nähdään taas siis näillä sivuilla. Kiitos kun luit ajatuksiani.
Ei viikko hukkaan mennyt. Tapasimme uusia ihmisiä, ihmisiä joilla tilanne on ainakin osittain sama. Toki jokainen oli omassa sopeutumisessaan eri vaiheissa ja elämäntilanteet olivat erilaiset. Mutta hyvä porukka meistä hitsautui, varsinkin lapsista vaikka ikähaarukka lapsilla oli 2-13v. Ihanasti isommat lapset ottivat pienemmät lapset mukaan juttuihin.
En oikein tiedä, mihin minun pitäisi sopeutua. Siihen, että lapseni on sairas. Siihen, että lapsellani on kipuja. Siihen, että lapsellani ei ole kaikki hyvin. Huomaan, että en ole halukas sopeutumaan. Hyväksyn sen, että tilanne on nyt tämä, mutta en sopeudu siihen. Kuinka voisin. Prosessi on varmastikin päässäni vielä kesken, mutta jotenkin ajattelen asian nyt niin, että jos sopeudun, tauti voittaa. Ja eihän se niin voi olla.
Kesää odotan innolla. Yhteensä olen lomalla kuusi viikkoa ja on kiva viettää se lasten kanssa. Kotona varmastikin puuhastellaan kaikenlaista. Toivottavasti saan jopa joitain kuvia laitettua. Mutta jotain kesä/extrajuttuja olisi tarkoitus myös toteuttaa. Yritän myös taas tekohengittää tämän blogi pystyyn. Nähdään taas siis näillä sivuilla. Kiitos kun luit ajatuksiani.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Siitä tasauksesta...
Pitäisi varoa mitä toivoo...tasausta toivoin ja tasauksen sain. En mä enää muista miten kaikki meni, mutta yritetään nyt jotain kertoa. Meillähän alkoi flunssa tammikuussa, mulla ja lapsilla siis. Mies yskähteli muutaman kerran. Reilussa viikossa onnistuin muuttamaan flunssan järkyttävän kipeäksi poskiontelontulehdukseksi. Viime postauksen aikoihin flunssa oli edelleen päällä, mutta sen kanssa elettiin. Sitten iski tyttöön silmätulehdus, sitten poikaan ja sitten minuun. Ja se silmätulehdus ei meinannut lähteä veke. Sain meille perheajan lääkäriin. Pitkittynyt yskä/flunssa ja silmätulehdus. Silmätulehdusta lukuunottamatta lapset olivat terveet, minä en. Jälleen poskiontelontulehdus. Lääkäri määräsi lepäämään ja urheilukiellon. Ihan hyvään paikkaan tuo lepo tuli, seuraavana päivänä mulla ei oikein ollut ääntä. Työasiat piti vain jättää siihen.
Kolmen lepopäivän ja yhden kevyemmän päivän jälkeen paluu arkeen. Urheilla en voinnut, kun flunssa oli edelleen päällä. Selkä rupesi oireilemaan ihan kunnolla. Tuli myös tytön nilkkojen MRI. Oikeassa nilkassa oli "selkeä tulehdus, vähän nestettä". Kahta viikkoa aiemmin lääkäri oli viimeksi väittänyt nilkkojen olevan kunnossa. Vaikka tytön virheasento nilkoissa on pahentunut. Jalkaholvi hävinnyt. Varvastaminen alkanut. PAH! Ja muutama kirosana. Tästä aiheesta ja siitä kuinka löydöksestä huolimatta tytön lääkäri vähätteli tytön kipuja voisin kirjoittaa pitkästi, mutta palaamme aiheeseen myöhemmin. Viikko jatkui niin, että minä olin tytön kanssa toimenpidepäivän (nilkka siis paikallishoidettiin MRI:n yhteydessä) ja mies toisen päivän (varauskielto). Onneksi olin jo ajamassa kotiapäin kun mies soitti, että olenko jo tulossa, hänellä on huono olo. Illalla alkoi tyhjennys, molemmista päistä. Tämä tapahtui siis torstaina. Eikun kova jännitys päälle, että tarttuuko lapsiin ja minuun. Epäilimme myös ruokamyrkytystä, sillä keskiviikkona mies oli tyhypäivän vietossa ja ko. poppoosta moni oli sairastunut myös. Sunnuntaina "huokaisemme" helpotuksesta, mies on taas kunnossa ja me muut emme sairastuneet.
Maanantaina (helmikuun viimeisellä viikolla) kävimme ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella lasten kanssa sählyssä. Tiistaina tyttö alkaa ripuloimaan ja illalla tulee oksennus. Itselläni alkoi röyhtäilyt ja yöllä alan oksentamaan. 12 tuntia vähän väliä sitä sitten ja selkä on ihan p..kana. Samaan aikaan poika oksentaa neljä kertaa ja on päiväunien jälkeen reipasta poikaa. Ihan kuin tyttökin. Itse olin raato. Selkään sain tk:sta kipupiikin, mutta ei se oloa auttanut, koska torstaina alkoi tulla toisesta päästä ja sitä kesti tiistaihin asti. Ihan uskomatonta!
Kipupiikin yhteydessä lääkäri tarkisti poskiontelot ja antoi luvan liikkua. Sitä onnea kesti viikon verran ja flunssa paheni. Toki myös sen takia, että lapset olivat välillä kolme päivää varahoidossa. Uudet pöpöt ja olimme taas kipeinä, lapset ja minä. Poika sai korvatulehduksen, tytöllä nousi kuume, minullakin viikonloppuna hieman. Yskä meillä oli ihan kamala. Maanantaina käytiin taas perheajalla lääkärissä. Pojan korvat olivat antibiootilla parantuneet ja tyttökin oli kunnossa. Minä vedin taas pohjat, poskiontelontulehdus tällä kertaa molemmin puolin ja lisäksi korvatulehdus. Ei oikeesti. Lääkärireissu nosti kuumeen yli 38 asteeseen. Juuri ja juuri selvittiin lasten kanssa kotia. Olo oli heikko. Onneksi anoppi pääsi auttamaan. Illalla olo oli jo parempi ja toivottavasti olo tästä päivä päivältä paranee.
Sellainen valitus tähän iltaan. Nyt iltatoimiin!
Kolmen lepopäivän ja yhden kevyemmän päivän jälkeen paluu arkeen. Urheilla en voinnut, kun flunssa oli edelleen päällä. Selkä rupesi oireilemaan ihan kunnolla. Tuli myös tytön nilkkojen MRI. Oikeassa nilkassa oli "selkeä tulehdus, vähän nestettä". Kahta viikkoa aiemmin lääkäri oli viimeksi väittänyt nilkkojen olevan kunnossa. Vaikka tytön virheasento nilkoissa on pahentunut. Jalkaholvi hävinnyt. Varvastaminen alkanut. PAH! Ja muutama kirosana. Tästä aiheesta ja siitä kuinka löydöksestä huolimatta tytön lääkäri vähätteli tytön kipuja voisin kirjoittaa pitkästi, mutta palaamme aiheeseen myöhemmin. Viikko jatkui niin, että minä olin tytön kanssa toimenpidepäivän (nilkka siis paikallishoidettiin MRI:n yhteydessä) ja mies toisen päivän (varauskielto). Onneksi olin jo ajamassa kotiapäin kun mies soitti, että olenko jo tulossa, hänellä on huono olo. Illalla alkoi tyhjennys, molemmista päistä. Tämä tapahtui siis torstaina. Eikun kova jännitys päälle, että tarttuuko lapsiin ja minuun. Epäilimme myös ruokamyrkytystä, sillä keskiviikkona mies oli tyhypäivän vietossa ja ko. poppoosta moni oli sairastunut myös. Sunnuntaina "huokaisemme" helpotuksesta, mies on taas kunnossa ja me muut emme sairastuneet.
Maanantaina (helmikuun viimeisellä viikolla) kävimme ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella lasten kanssa sählyssä. Tiistaina tyttö alkaa ripuloimaan ja illalla tulee oksennus. Itselläni alkoi röyhtäilyt ja yöllä alan oksentamaan. 12 tuntia vähän väliä sitä sitten ja selkä on ihan p..kana. Samaan aikaan poika oksentaa neljä kertaa ja on päiväunien jälkeen reipasta poikaa. Ihan kuin tyttökin. Itse olin raato. Selkään sain tk:sta kipupiikin, mutta ei se oloa auttanut, koska torstaina alkoi tulla toisesta päästä ja sitä kesti tiistaihin asti. Ihan uskomatonta!
Kipupiikin yhteydessä lääkäri tarkisti poskiontelot ja antoi luvan liikkua. Sitä onnea kesti viikon verran ja flunssa paheni. Toki myös sen takia, että lapset olivat välillä kolme päivää varahoidossa. Uudet pöpöt ja olimme taas kipeinä, lapset ja minä. Poika sai korvatulehduksen, tytöllä nousi kuume, minullakin viikonloppuna hieman. Yskä meillä oli ihan kamala. Maanantaina käytiin taas perheajalla lääkärissä. Pojan korvat olivat antibiootilla parantuneet ja tyttökin oli kunnossa. Minä vedin taas pohjat, poskiontelontulehdus tällä kertaa molemmin puolin ja lisäksi korvatulehdus. Ei oikeesti. Lääkärireissu nosti kuumeen yli 38 asteeseen. Juuri ja juuri selvittiin lasten kanssa kotia. Olo oli heikko. Onneksi anoppi pääsi auttamaan. Illalla olo oli jo parempi ja toivottavasti olo tästä päivä päivältä paranee.
Sellainen valitus tähän iltaan. Nyt iltatoimiin!
lauantai 24. tammikuuta 2015
Tammikuun tasaus
Jääkiekossa oli tammikuun tasaus tänä viikonloppuna. Tasausta meidänkin tammikuu kaipaisi. Töihin paluu loman jälkeen tuntui kuin olisi hypännyt liikkuvan pikajunan kyytiin eikä vauhti ole siitä hiljentynyt. Päinvastoin, No, kiva kun on kivaa (ja kivaahan mulla on, koska tykkään työstäni), mutta on tää välillä ihan hullua.
Haasterintamalla on hiljaista. Vedenjuonnin lisäämisestä ei tullut sitä mitä piti, mutta jotain kuitenkin. Juon nykyään enemmän vettä, mutta en sitä kahta litraa, mitä pitäisi. Vessassa juoksemisesta tuli sellainen ongelma, että oksat pois. Nyt mennään jossain tavoitteen ja lähtötilanteen puolivälissä. Ihan hyvä tietenkin tuokin. Istumisessa ennätykseni on nyt 1 min 50 sek. Ihan pakko oli ottaa tuosta haasteesta muutama vapaapäivä. Jalat olivat tosi kipeät. Maanantaina jatketaan.
Maanantaina lapset palaavat normaaliin hoitopaikkaansa. Varahoidossa meni hyvin, mutta kiva palata normaaliin arkeen.
Perjantaina tytöllä oli fysioterapia. Kyllä mä osasin huonoja uutisia odottaa, mutta rajansa kaikella. Koko vasen puoli oli oireileva. Nilkka, lonkka, ranne, kyynärpää ja niska/hartiaseutu. Kyynärpää oli uusi. Niska/hartiaseutu oli jäykkä joulukuussa, mutta ei tammikuun alussa. Ranteesta ja nilkasta on löytynyt jotain lähes tulkoon joka kerta ja lonkastakin viime aikoina. Huolestunein fysioterapeutti oli tuosta lonkasta, liikerajoitteet olivat isot. Nilkkaa ja rannetta tyttö kotona eniten valittelee.
Seuraavaa kontrolliaikaa ei olla vielä saatu, mutta nilkan magneetti on 18.2 ja sitä ennen kontrollin pitäisi olla. Tuota odotellessa pitää kehitellä taas selviytymiskeinoja. Parin viime viikon aikana on käynnyt selväksi ettei tyttö jaksa 5 päivän hoitoviikkoa. Ei jaksanut syksyllä / alkutalvesta eikä jaksa nyt. Mummien apua taas siis tarvitaan. Ainakin seuraavat kaksi viikkoa on nyt sovittu niin, että mummit hoitavat lapsia keskiviikkoisin. Tulee yksi lepopäivä keskelle viikkoa. Tämä ratkaisu toimi hyvin loppuvuodesta, toivottavasti toimii nytkin.
Jospa sitä lähtisi untenmaille. Aamulla kutsuu kuntosali klo 9. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!
Haasterintamalla on hiljaista. Vedenjuonnin lisäämisestä ei tullut sitä mitä piti, mutta jotain kuitenkin. Juon nykyään enemmän vettä, mutta en sitä kahta litraa, mitä pitäisi. Vessassa juoksemisesta tuli sellainen ongelma, että oksat pois. Nyt mennään jossain tavoitteen ja lähtötilanteen puolivälissä. Ihan hyvä tietenkin tuokin. Istumisessa ennätykseni on nyt 1 min 50 sek. Ihan pakko oli ottaa tuosta haasteesta muutama vapaapäivä. Jalat olivat tosi kipeät. Maanantaina jatketaan.
Maanantaina lapset palaavat normaaliin hoitopaikkaansa. Varahoidossa meni hyvin, mutta kiva palata normaaliin arkeen.
Perjantaina tytöllä oli fysioterapia. Kyllä mä osasin huonoja uutisia odottaa, mutta rajansa kaikella. Koko vasen puoli oli oireileva. Nilkka, lonkka, ranne, kyynärpää ja niska/hartiaseutu. Kyynärpää oli uusi. Niska/hartiaseutu oli jäykkä joulukuussa, mutta ei tammikuun alussa. Ranteesta ja nilkasta on löytynyt jotain lähes tulkoon joka kerta ja lonkastakin viime aikoina. Huolestunein fysioterapeutti oli tuosta lonkasta, liikerajoitteet olivat isot. Nilkkaa ja rannetta tyttö kotona eniten valittelee.
Seuraavaa kontrolliaikaa ei olla vielä saatu, mutta nilkan magneetti on 18.2 ja sitä ennen kontrollin pitäisi olla. Tuota odotellessa pitää kehitellä taas selviytymiskeinoja. Parin viime viikon aikana on käynnyt selväksi ettei tyttö jaksa 5 päivän hoitoviikkoa. Ei jaksanut syksyllä / alkutalvesta eikä jaksa nyt. Mummien apua taas siis tarvitaan. Ainakin seuraavat kaksi viikkoa on nyt sovittu niin, että mummit hoitavat lapsia keskiviikkoisin. Tulee yksi lepopäivä keskelle viikkoa. Tämä ratkaisu toimi hyvin loppuvuodesta, toivottavasti toimii nytkin.
Jospa sitä lähtisi untenmaille. Aamulla kutsuu kuntosali klo 9. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!
perjantai 9. tammikuuta 2015
Tästä viikosta
Lyhyesti tästä viikosta. Veden juontia olen lisännyt. Joka päivä ei ole tainnut tulla kahta litraa täyteen, mutta selkeästi veden juonti on lisääntynyt. Töissäkin kuljen vesipullon kanssa. Toinen haaste on edennyt paremmin. 55 sekunttia jaksoin istua seinää vasten tänään. Sen verran tiukille otti, että 2 minuuttia 45 sekunttia tuntuu kyllä kauhean kaukaiselta, mutta yritetään. 5 sekunttia enemmän joka päivä,
Lapsetkin aloittivat hoidossa ja vielä kaiken lisäksi varahoidossa, ekaa kertaa. Perhepäivähoidon varahoito muuttui nyt 7.1 alkaen. Varahoidolla on tilat päiväkodin yhteydessä ja hoitajia on kaksi. Hoito on alkanut hyvin vaikka tilat oli lapsille täysin uudet (valmistuivat vasta uuden vuoden tienoilla, joten niitä ei päästy etukäteen katsomaan) ja hoitajiinkin oli tutustuttu vain vähän. Toista nähtiin etukäteen parin tunnin ajan, toinen nähtiin vasta hoidossa.
Itteä jännitti etukäteen miten huomioivat pojan ruokavalion ja tytön tilanteen. Hyvin toistaiseksi. Pojan vatsa on hyvässä kunnossa. Tyttö ei ole hoidossa oireillut. Kotona oireita kuitenkin on ollut. Kaiken kaikkiaan tilanne muistuttaa kovasti vuoden takaista. Alkuunhan tyttö oireili kovasti kotona, hoidossa vähemmän, jos lainkaan. Alkuun hoitaja ei kaikkia asioita oireiksi edes mieltänyt eikä tyttö kovasti asiasta puhunut. Vasta syksyllä tyttö uskaltautui kivuistaan hoitajalle puhumaan. Siksi en ole kovasti yllättynyt, että näin nyt mennään.
Mutta tuokin asia etenee tässä. Maanantaina tytöllä on fysioterapeutti ja lisäksi toimintaterapeutti käy varahoidossa juttelemassa lastenreumasta ja kartoittamassa olosuhteita. Vajaan parin viikon päästä tytöllä on aika psykologille kivunhallintaan liittyen ja lisäksi käydään leukakirurgin luona. Pitääkin muistaa hakea etätyöpäivä tuolle päivälle.
Huomen aamulla alkaa taas pilates, joten ehkä tässä täytyy suunnata untenmaille.
Lapsetkin aloittivat hoidossa ja vielä kaiken lisäksi varahoidossa, ekaa kertaa. Perhepäivähoidon varahoito muuttui nyt 7.1 alkaen. Varahoidolla on tilat päiväkodin yhteydessä ja hoitajia on kaksi. Hoito on alkanut hyvin vaikka tilat oli lapsille täysin uudet (valmistuivat vasta uuden vuoden tienoilla, joten niitä ei päästy etukäteen katsomaan) ja hoitajiinkin oli tutustuttu vain vähän. Toista nähtiin etukäteen parin tunnin ajan, toinen nähtiin vasta hoidossa.
Itteä jännitti etukäteen miten huomioivat pojan ruokavalion ja tytön tilanteen. Hyvin toistaiseksi. Pojan vatsa on hyvässä kunnossa. Tyttö ei ole hoidossa oireillut. Kotona oireita kuitenkin on ollut. Kaiken kaikkiaan tilanne muistuttaa kovasti vuoden takaista. Alkuunhan tyttö oireili kovasti kotona, hoidossa vähemmän, jos lainkaan. Alkuun hoitaja ei kaikkia asioita oireiksi edes mieltänyt eikä tyttö kovasti asiasta puhunut. Vasta syksyllä tyttö uskaltautui kivuistaan hoitajalle puhumaan. Siksi en ole kovasti yllättynyt, että näin nyt mennään.
Mutta tuokin asia etenee tässä. Maanantaina tytöllä on fysioterapeutti ja lisäksi toimintaterapeutti käy varahoidossa juttelemassa lastenreumasta ja kartoittamassa olosuhteita. Vajaan parin viikon päästä tytöllä on aika psykologille kivunhallintaan liittyen ja lisäksi käydään leukakirurgin luona. Pitääkin muistaa hakea etätyöpäivä tuolle päivälle.
Huomen aamulla alkaa taas pilates, joten ehkä tässä täytyy suunnata untenmaille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)