Siitä tyttöjen reissusta

Niin, käytiin sitten tytön, äitini ja siskoni kanssa Tallinnassa, Olipahan reissu. Oli mukavaa ja tyttö tykkäsi, mutta kovin kalliiksi kävi. Ostoksista tuli selvittyä ihan kohtalaisilla kustannuksilla, mutta kun tuo auto meni hajoamaan reissussa. Oireet alkoi kun lähdin ohittamaan. Auto ei meinannut kiihtyä. Hetken päästä syttyi joku merkkivalo ja auto nyki muutaman keran. Ohjekirja j mies puhelimessa kuitenkin sanoivat, että ajamista voi jatkaa, joten matka jatkui. Hieman ennen Lahtea auto hyytyi mäkeen. Onneksi sain auton tien varteen, ei aiheutettu tukosta. Auto käynnistyi, mutta oli selvää, että mäkiä sillä pääsee huonosti ylös eikä autoa voinut kovasti kiihdyttää. Lahti Helsinki väli tultiin kahdeksaa kymppiä. Hesassa miehen serkku tuli diagnostiikkalaitteen kanssa katsomaan autoa. Dg: Moottori sai välilä huonosti polttoainetta ja jäi näiden tilanteiden jälkeen johonkin "viansietotilaan" jolloin kiihdytys ei onnistu. Ajolupa kuitenkin tuli edelleen ja saimme auton ajettua laivaan.

Risteily meni mukavasti. Tallinnassa oli hyvät kelit ja kivoja ostoksia tuli tehtyä. Löydettiin hyvä kauppa. Auto saatiin laivasta hyvin ulos ja keskustan läpi mutta Lahdenväylällä vauhtia ei saatu millään. Ja sitten auto hyytyi. Toisenkin kerran. Ja kolmannen. Yhteensä neljä kertaa ennen kehä ykköstä. Onni on suku. Saimme auton miehen sedän pihaan ja häneltä auton lainaan, että pääsimme kotia.

Auto saatiin kuorma-auton kyydillä kotia heti maanantaina ja huollossa se on ollut saman viikon tiistaista lähtien. Kaksi anturia on vaihdettu ja joku suodatin. Tänään on vaihettu joku hihna ja huomenna aamulla selviää, selviääkö auto testiajosta. Jännä juttu kaiken kaikkiaan. Itseni lisäksi mies ja miehen serkku saivat auton hyytymään, mutta ekalla testiajolla autokorjaamo ei saanut. Mutta sen jälkeen valitettavasti useasti.

Pienen ahdistuksen tämä on aiheuttanut. Auton rattiin kun palasin niin sydänkohtaus oli lähellä jokaisessa risteyksessä, mihin pysähdyin. Pelkäsin auton sammuvan siihen paikkaan. No onneksi tuosta on nyt päästy ohi.

Pistä paremmaksi, mikä on sinun pahin autokokemuksesi?

Kesäkuulumisia

Nopeasti on mennyt neljä ja puoli lomaviikkoa. Pihahommat ovat edenneet mukavasti ja joitain rästihommiakin olen tehnyt. Sain mm. vuoden 2014 kuvat kansioon ja useamman kaapin olen siivonnut. Tyttö kutsuttiin ekoille kaverisynttäreille ja lapset pääsivät ensimmäiselle junamatkalle. Perinteinen retki huvipuistoon tehtiin myös. Kirjoja olen lukenut muutaman. Löysin ihan uuden kirjailijan ja pari hänen teostaan on ollut niin koukuttavia, että niitä piti lukea kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Mitä vielä on luvassa lomalla? Tyttöjen retki, josta lisää myöhemmin. Pihatöitä. Arkea varten olen aikeissa suunnitella ruokalistan ja niille valmiin ostoslistan. Valittiin miehen kanssa molemmat kuusi ruokaa. Etsin niille sopivat reseptit ja printtaan ne. Samoin katson valmiiksi, mitä ostoslistaan on lisättävä, jotta ko. ruuat saadaan tehdyksi. Eipähä tarvitse arjen kiireessä miettiä noita, kun kaikki on jo valmiiksi mietitty.

Tytöllä oli taas tänään labrakontrolli. Itkua, itkua ja itkua. Emloista huolimatta. Reppana pelkää pistoksia kovasti. Pistospelko oli jo melkein historiaa, mutta aktivoitui uudelleen, aikaisempaa pahempana, kun helmikuussa kanyylin laitto meni ihan pieleen. Tulokset soitan huomenna. Sätkimistä on viime aikoina ollut tosi paljon, jännä nähdä onko esim. lasko nousussa. Kontrolliin on aikaa kuukausi. Ensi viikolla on taas fysioterapia.

Nyt mun kone sanoo, että sen on käynnistettävä itsensä uudelleen. Hyvät illan jatkot siis. Siirryn seuraavan hyvän kirjan kimppuun :)

Sopeutumista

Kiireinen kevät ja alkukesä päättyi ja loma alkoi. Tällä kertaa hieman erilailla, sillä olimme tämän viikon tytön lastenreumaan liittyen sopeutumisvalmennuksessa. Kovat odotukset minulla oli tätä kurssia kohtaan. Ehkä liiankin kovat. Kurssin fokus on sopeutumisessa ja itse kaipaisin toimia tilanteen parantamiseksi. Kurssin toinen osa on myöhemmin ja tässä välillä tehdään tehtäviä, joten voihan tilanne muuttua.

Ei viikko hukkaan mennyt. Tapasimme uusia ihmisiä, ihmisiä joilla tilanne on ainakin osittain sama. Toki jokainen oli omassa sopeutumisessaan eri vaiheissa ja elämäntilanteet olivat erilaiset. Mutta hyvä porukka meistä hitsautui, varsinkin lapsista vaikka ikähaarukka lapsilla oli 2-13v. Ihanasti isommat lapset ottivat pienemmät lapset mukaan juttuihin.

En oikein tiedä, mihin minun pitäisi sopeutua. Siihen, että lapseni on sairas. Siihen, että lapsellani on kipuja. Siihen, että lapsellani ei ole kaikki hyvin. Huomaan, että en ole halukas sopeutumaan. Hyväksyn sen, että tilanne on nyt tämä, mutta en sopeudu siihen. Kuinka voisin. Prosessi on varmastikin päässäni vielä kesken, mutta jotenkin ajattelen asian nyt niin, että jos sopeudun, tauti voittaa. Ja eihän se niin voi olla.

Kesää odotan innolla. Yhteensä olen lomalla kuusi viikkoa ja on kiva viettää se lasten kanssa. Kotona varmastikin puuhastellaan kaikenlaista. Toivottavasti saan jopa joitain kuvia laitettua. Mutta jotain kesä/extrajuttuja olisi  tarkoitus myös toteuttaa. Yritän myös taas tekohengittää tämän blogi pystyyn. Nähdään taas siis näillä sivuilla. Kiitos kun luit ajatuksiani.

Siitä tasauksesta...

Pitäisi varoa mitä toivoo...tasausta toivoin ja tasauksen sain. En mä enää muista miten kaikki meni, mutta yritetään nyt jotain kertoa. Meillähän alkoi flunssa tammikuussa, mulla ja lapsilla siis. Mies yskähteli muutaman kerran. Reilussa viikossa onnistuin muuttamaan flunssan järkyttävän kipeäksi poskiontelontulehdukseksi.  Viime postauksen aikoihin flunssa oli edelleen päällä, mutta sen kanssa elettiin. Sitten iski tyttöön silmätulehdus, sitten poikaan ja sitten minuun. Ja se silmätulehdus ei meinannut lähteä veke. Sain meille perheajan lääkäriin. Pitkittynyt yskä/flunssa ja silmätulehdus. Silmätulehdusta lukuunottamatta lapset olivat terveet, minä en. Jälleen poskiontelontulehdus. Lääkäri määräsi lepäämään ja urheilukiellon. Ihan hyvään paikkaan tuo lepo tuli, seuraavana päivänä mulla ei oikein ollut ääntä. Työasiat piti vain jättää siihen.

Kolmen lepopäivän ja yhden kevyemmän päivän jälkeen paluu arkeen. Urheilla en voinnut, kun flunssa oli edelleen päällä. Selkä rupesi oireilemaan ihan kunnolla. Tuli myös tytön nilkkojen MRI. Oikeassa nilkassa oli "selkeä tulehdus, vähän nestettä". Kahta viikkoa aiemmin lääkäri oli viimeksi väittänyt nilkkojen olevan kunnossa. Vaikka tytön virheasento nilkoissa on pahentunut. Jalkaholvi hävinnyt. Varvastaminen alkanut. PAH! Ja muutama kirosana. Tästä aiheesta ja siitä kuinka löydöksestä huolimatta tytön lääkäri vähätteli tytön kipuja voisin kirjoittaa pitkästi, mutta palaamme aiheeseen myöhemmin. Viikko jatkui niin, että minä olin tytön kanssa toimenpidepäivän (nilkka siis paikallishoidettiin MRI:n yhteydessä) ja mies toisen päivän (varauskielto). Onneksi olin jo ajamassa kotiapäin kun mies soitti, että olenko jo tulossa, hänellä on huono olo. Illalla alkoi tyhjennys, molemmista päistä. Tämä tapahtui siis torstaina. Eikun kova jännitys päälle, että tarttuuko lapsiin ja minuun. Epäilimme myös ruokamyrkytystä, sillä keskiviikkona mies oli tyhypäivän vietossa ja ko. poppoosta moni oli sairastunut myös. Sunnuntaina "huokaisemme" helpotuksesta, mies on taas kunnossa ja me muut emme sairastuneet.

Maanantaina (helmikuun viimeisellä viikolla) kävimme ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella lasten kanssa sählyssä. Tiistaina tyttö alkaa ripuloimaan ja illalla tulee oksennus. Itselläni alkoi röyhtäilyt ja yöllä alan oksentamaan. 12 tuntia vähän väliä sitä sitten ja selkä on ihan p..kana. Samaan aikaan poika oksentaa neljä kertaa ja on päiväunien jälkeen reipasta poikaa. Ihan kuin tyttökin. Itse olin raato. Selkään sain tk:sta kipupiikin, mutta ei se oloa auttanut, koska torstaina alkoi tulla toisesta päästä ja sitä kesti tiistaihin asti. Ihan uskomatonta!

Kipupiikin yhteydessä lääkäri tarkisti poskiontelot ja antoi luvan liikkua. Sitä onnea kesti viikon verran ja flunssa paheni. Toki myös sen takia, että lapset olivat välillä kolme päivää varahoidossa. Uudet pöpöt ja olimme taas kipeinä, lapset ja minä. Poika sai korvatulehduksen, tytöllä nousi kuume, minullakin viikonloppuna hieman. Yskä meillä oli ihan kamala. Maanantaina käytiin taas perheajalla lääkärissä. Pojan korvat olivat antibiootilla parantuneet ja tyttökin oli kunnossa. Minä vedin taas pohjat, poskiontelontulehdus tällä kertaa molemmin puolin ja lisäksi korvatulehdus. Ei oikeesti. Lääkärireissu nosti kuumeen yli 38 asteeseen. Juuri ja juuri selvittiin lasten kanssa kotia. Olo oli heikko. Onneksi anoppi pääsi auttamaan. Illalla olo oli jo parempi ja toivottavasti olo tästä päivä päivältä paranee.

Sellainen valitus tähän iltaan. Nyt iltatoimiin!

Tammikuun tasaus

Jääkiekossa oli tammikuun tasaus tänä viikonloppuna. Tasausta meidänkin tammikuu kaipaisi. Töihin paluu loman jälkeen tuntui kuin olisi hypännyt liikkuvan pikajunan kyytiin eikä vauhti ole siitä hiljentynyt. Päinvastoin, No, kiva kun on kivaa (ja kivaahan mulla on, koska tykkään työstäni), mutta on tää välillä ihan hullua.

Haasterintamalla on hiljaista. Vedenjuonnin lisäämisestä ei tullut sitä mitä piti, mutta jotain kuitenkin. Juon nykyään enemmän vettä, mutta en sitä kahta litraa, mitä pitäisi. Vessassa juoksemisesta tuli sellainen ongelma, että oksat pois. Nyt mennään jossain tavoitteen ja lähtötilanteen puolivälissä. Ihan hyvä tietenkin tuokin. Istumisessa ennätykseni on nyt 1 min 50 sek. Ihan pakko oli ottaa tuosta haasteesta muutama vapaapäivä. Jalat olivat tosi kipeät. Maanantaina jatketaan.

Maanantaina lapset palaavat normaaliin hoitopaikkaansa. Varahoidossa meni hyvin, mutta kiva palata normaaliin arkeen.

Perjantaina tytöllä oli fysioterapia. Kyllä mä osasin huonoja uutisia odottaa, mutta rajansa kaikella. Koko vasen puoli oli oireileva. Nilkka, lonkka, ranne, kyynärpää ja niska/hartiaseutu. Kyynärpää oli uusi. Niska/hartiaseutu oli jäykkä joulukuussa, mutta ei tammikuun alussa. Ranteesta ja nilkasta on löytynyt jotain lähes tulkoon joka kerta ja lonkastakin viime aikoina. Huolestunein fysioterapeutti oli tuosta lonkasta, liikerajoitteet olivat isot.  Nilkkaa ja rannetta tyttö kotona eniten valittelee.

Seuraavaa kontrolliaikaa ei olla vielä saatu, mutta nilkan magneetti on 18.2 ja sitä ennen kontrollin pitäisi olla. Tuota odotellessa pitää kehitellä taas selviytymiskeinoja. Parin viime viikon aikana on käynnyt selväksi ettei tyttö jaksa 5 päivän hoitoviikkoa. Ei jaksanut syksyllä / alkutalvesta eikä jaksa nyt. Mummien apua taas siis tarvitaan. Ainakin seuraavat kaksi viikkoa on nyt sovittu niin, että mummit hoitavat lapsia keskiviikkoisin. Tulee yksi lepopäivä keskelle viikkoa. Tämä ratkaisu toimi hyvin loppuvuodesta, toivottavasti toimii nytkin.

Jospa sitä lähtisi untenmaille. Aamulla kutsuu kuntosali klo 9. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!