Sairauskertomus, osa 7

Maanantai aamuna 18.11 annoin tytölle viimeisen Pronaxenin ennen hoitoon menoa. Illalla juhlittiin kakkabileitä pojan kummin ja hänen kolmen tyttönsä voimin. Ei ongelmia. Kovasti odotettu lääkäripäivä valkeni kuumemittarilukemalla 37,7. Sama lukema oli mittarissa illalla klo 17.45. Lääkärissä oli sovittu, että tytölle ei enää anneta Pronaxenia ja hieman pelotti lähettää tyttö maailmalle (hoitoon) ilman sen vaikutusta. Keskiviikkoaamuna kuumemittarilukema on 37,1. Tyttö kipristeli varpaitaan ja vasen jalka kääntyi kävellessä taas sisäänpäin. Muskarin jälkeen kuumemittarilukema on 37,5 ja tyttö kipristelee edelleen varpaitaan ja sanoi, että varpaat ovat kipeät. Illalla kädet ovat jääkylmät.

Torstain aloitamme käynnillä fysiotarepiassa, jossa fysioterapeutti toteaa, että turvotusta on polvissa, nilkoissa ja jalkapöydillä ja, että tyttö kävelee kuin pullo olisi jalanpohjien alla. Klo 13.30 kuumetta on 38 astetta. Tyttö ei anna koskea polviinsa. Illalla lämpöily jatkuu ja havaitsen tytöllä lisääntynyttä tarvetta pissata. Mietin myös, että voiko kuumeilu olla jotain suolisto- tai allergiaperäistä, sillä tyttö on viime aikoina piereskellyt paljon, niin myös tänä iltana. Nukkumaan mennessä tyttö sanoi, että mahaan sattuu. Yöllä tyttö parahteli ja huusi äitiä.

Perjantaina 22.11 lämpöä on aamulla 37,1. Aamupäivän aikana lämpöilyä on välillä 37,4-37,7. Lämpö sakkailee eli välillä lämpöä ei ole lainkaan. Tyttö käy ulkona ja harjoittelee hiihtämistä. Lämpöä on 37,3, kun hän palaa sisälle. Sisällä tyttö kipristelee varpaitaan tai kävelee varpaillaan. Sanoo, että jalat ja kädet ovat kipeät. Ikävin tilanne sattui, kun tytöltä petti jalat alta. Itku meni ohi, kun pyydettäessä puhalsin vasempaan polveen. Tyttö jatkoi kävelyä varpaita kovasti kipristellen ja hetken aikaa hän käveli vasemmalla jalalla vain ulkosyrjällä. Yöllä tyttö parahtelee ja/tai itkee äitiä 4-5 kertaa, puistelee unissa päätään ja tavoittelee jalkojaan.

23.11 aamulla lämpöä on 37,4 ja varpaiden kipristely jatkuu. (Varpaiden kipristelyyn olen kiinnittänyt huomita vasta ensimmäisen fysioterapiakäynnin jälkeen, jolloin saimme neuvon, että sisällä kannattaa liikkua ilman sukkia, jotta jalan lihakset kehittyisivät paremmin.) Mökiltä, kun pääsimme kotia, tyttö pyysi lääkettä, kun jalkoihin sattui. (Luulen, että turvaistuimessa istuminen jotenkin kangistuttaa tyttöä). Myöhemmin tyttö valitti mahakipua. Potalla istuessaan tytölle tuli tuntemuksia jalkoihin, kipua vai puutumista? Illalla varpailla kävelyä ja lisääntynyttä tarvetta pissata. Yöllä tuleekin sitten vahinko.

24.11 on aamulla lämpöä 37,4. Lämpöily jatkuu koko päivän. Juostetssa tyttö kipristelee varpaitaan. Kävellessä jalat taipuvat sisäänpäin. Tyttö hyppää lankulta alas (n 5 cm pudotus) ja valittaa jalkakipua tämän jälkeen. Mummilaan lähtiessä valittaa mahakipua. Iltapalalla näyttää, että nilkkoihin ja jalkapohjiin sattuu. Illalla lämpöä on 37,5. Alkuyöstä tyttö itkee unissaan ja on kipeän näköinen.

25.11 aamulla tyttö on kannettava pytylle, jossa hän kipristelee varpaitaan. Tyttö on tuskaisen oloinen ja lämpöä on 37,3. Syödessään tyttö sanoo, että kaulaan sattuu. Leikkiessään tyttö ei saa nukkea rattaisiin eikä lempikäsilaukkua käsivarrelle. Tyttö sanoi, ettei enää halua leikkiä käsilaukulla, kun käteen sattuu (eikä ole muuten enää käsilaukulla leikkinyt muuten kuin täytellyt ja tyhjennellyt sitä). Varpailla kävelyä. Lounaalla tyttö sanoi, että selkään ja mahaan sattuu. Leikkitreffien jälkeen illalla lämpöä on 37,5 ja tyttö sanoi, että jalkoihin sattuu.

Epätietoisuus on hirveätä. Tytöllä on tässä vaiheessa ollut kuumetta/lämpöä jo reilun kuukauden. Mietin esimerkiksi sitä, että oliko huhtikuun lopussa sairastettu yhden illan kuume (yli 40 astetta, aamulla hento ihottuma) sittenkään vauvarokkoa vai jotain muuta. Mietin sitä, syökö tyttö huonosti siksi, että hänellä on kipuja koko ajan. Mietin sitä, että miksi mukit ovat viime aikoina ruvenneet kaatumaan pöydällä. Eivätkö ne pysy enää tytön kädessä? Mietin aamujamme: kuinka tyttö pitää kantaa vessaan ja pöytään. Kuinka hänelle pitää syöttää ruoka. Kuinka itkuinen hän on. Kuinka hankalaa kaikki on aamuisin. Onko kyse kivuista vai huomion hakuisuudesta. Epätietoisuus on hirveää.