Kuulun siihen joukkoon, jonka tukka on mahdottoman luonnonkihara, paksu ja karhea. Tukan väri luonnostaan taas on hyvin lähellä maantien harmaata. Niinpä hyvä parturi on ehdottoman tarpeellinen tuttavuus. Lukioaikoina sellaisen löysin ja hänellä kävin monen vuoden ajan vaikka maantieteellistä etäisyyttä oli välillä todella paljon. Muutama hairahtuminen vain vahvistivat tätä suhdetta. Parturini oli hyvä muidenkin mielestä ja lopulta olimme tilanteessa, jossa aika oli varattava kolmisen kuukautta eteenpäin (tarvitsin siis lauantai ajan, koska asuin eri paikkakunnalla. Toinen vaihtoehto oli arkivapaa, mutta niitä ei kauhean aikaisin tiennyt ja yleensä arkipäivillekin varausjänne oli pitkä). Tämänkin vielä sain järjestymään, kunnes tuli tätä perhettä ja alkoi tytön vauvauinti yllätys yllätys lauantaisin. Huomasin olevani tilanteessa, joka ei vain toiminut. Pidin perheen harrastusta tärkeämpänä ja niinpä lopetin käymästä tällä parturilla vaikka hän oli siihen mennessä ainut parturi, jonka olin tavannut, joka osasi hiukseni leikata ja joka sai kiharani kuriin. Ajattelin, että pärjään itse.
Päätöksestäni on nyt aikaa n puolitoista vuotta ja tässä välillä on ollut aikoja, jolloin tukka on ollut ihan vihonviimeisin asia, jota olen miettinyt. Vaikkakin olen samalla ollut koko ajan hyvin tietoinen siitä, että tukan kunto vain huononee ja huononee. Nyt olen kuitenkin täynnä elämän iloa ja haluaisin, että tukastani näkisi tämän saman asian. Niinpä ennen pojan ristiäisiä kävin parturilla. Tiesin, että tukasta lähtee ja paljon. Ei se minua haitannut. Ajattelin, että täysin uusi tukka kuvastaa hyvin tämän hetkistä elämän tilannettani. Parturi oli kuitenkin minulle täysin uusi eikä tajunnut tukkani luonnetta enkä minä sitä tietenkään osannut tarpeeksi hyvin selittää. Lopputulema näytti suoristettuna hyvältä, mutta ensimmäisen pesun jälkeen olin vaikeuksissa. Kun laitoin tukkaan pannan tai tukkaa korvan taakse, tukastani alkoi löytymään eri mittaisia sinne tänne sohottavia hiustupsuja. Tukka jäi myös ohentamatta, minkä seurauksena tukkani/pääni oli kuin kolmio. Jonkin aikaa tilannetta kestin, mutta sitten piti pyytää äiti apuun. Iso harvennus ja nyt tilanne on kestettävä. Todennäköisesti vielä hieman täytyy kuitenkin leikellä. Pitää asiaa vielä miettiä.
ISO asia mitä mietin on se, että mistä löydän itselleni parturin, joka osaa leikata tukkani. Jatkanko kokeiluja vai koulutanko tästä viimeisimmästä itselleni parturin? Jälkimmäinen on vaihtoehto siitä syystä, että kyseinen henkilö oli mukava ja pidän mahdollisena sitä, että muutamalla tarkentavalla ohjeella, lopputulema voisi toisen kerran olla parempi. Tämä parturi oli myös kovasti suositeltu. Ja muutenkin, olihan hänellä aikamoinen urakka edessään, kun parturiin menin. Tukka oli kasvanut pitkäksi, mutta raskaus oli tehdyt kepposensa eli hiukset olivat huonossa kunnossa. Voiko tuossa tilanteessa saada hyvää aikaiseksi? Tässäkin minulle siis mietittävää.
Onko sinulla luottoparturi / vaikeuksia tukkasi kanssa?
