Unijuttuja

Me pistettiin huonemuutosten myötä nukutuskuviot ihan uusiksi. Iltasadun ja iltatoimien jälkeen lapset peitellään omiin sänkyihinsä ja jätetään nukahtamaan itsekseen. Yllättävän hyvin on sujunut. Poika huusi kuin hyeena kaksi iltaa iltatoimien aikaan (muutos selkeästi otti koville), mutta kun saatiin rauhoittumaan, nukahti aika pian itsestään. Ja yleensäkin jäi hyvillä mielin nukkumaan. Tänään iltaraivoa ei ollut ja nukahtaminen ei vienyt kauaa. Tyttö jää hyvillä mielin nukkumaan omaan uuteen sänkyynsä, mutta jonkin verran jutustelua yrittää. Vessakäyntejä on ollut myös muutama. Mutta ei isoa vääntöä. Koko yötä eivät vielä sängyissään nuku, mutta ehkäpä joku yö.

Katsotaan miten jatkossa meitin käy :) Uskallettiin tätä kokeilla, koska tytön tilanne on särkylääkkeillä saatu ihan kohtalaiseksi. Ja väsyneinä tarvittiin toivoa paremmasta. Hieman ahdistaa se, että tyttö omien sanojensa mukaan sätkii unta odotellessaan. Mikään uusi asia tuo ei ole, mutta tulee surullinen mieli, kun ajattelee sitä, että hän  varmaan parhaillaankin sätkii itsekseen. Eilen saatiin kokeiluun painopeitto, ehkä se helpottaa sillä saralla tilannetta. Ja onhan huoneessa koiratarrat tukena ja kalalamppu seurana. Ja muutenkin, sätkii tyttö päivisinkin itsekseen. Monesti hän silloin hakeutuu omaan rauhaansa.

Tytölle myönnettiin Kelan maksamaa kuntoutusta 18 vrk seuraavan kahden vuoden aikana. Apilassa järjestetään tämä kuntoutus. Aloitusjakso hänellä jo oli, mutta se jouduttiin vatsataudin myötä jättämään ekan päivän jälkeen kesken. Seuraavaa jaksoa odotellessa. Tavoitteena meillä on, että tuosta sätkimisestä päästäisiin eroon (=sätkimisen syy selviäisi), samoin kaatuilusta. Ja kivuista.   Tuo kaatuilu pääsi listalle siinä kohdin, kun tyttö kaatui jälleen kerran jalkoihinsa ja suoraan päin vessan ovea. Onneksi ovi oli auki ja aukesi samaan suuntaan kuin tyttö kaatui. Isoa vahinkoa ei siis päässyt käymään. Kova odotus on sen suhteen, että Apilasta saadaan apua tähän tilanteeseen.

Pojan sänky

Huomaa joululahjaksi saatu Tuomas veturi lakanat :)

Pojan lelulipasto

Tarra pojan huoneen ovessa

Lapsille omat huoneet

Tähän päivään asti lapset ovat nukkuneet samassa huoneessa. Ja leikkineet toisessa huoneessa. Tytön pyynnöstä teimme kuitenkin hänelle tänään oman huoneen. Minkä seurauksena siis pojallakin on nyt oma huone. Hieman siis maalailtiin ja kannettiin tavaroita huoneesta toiseen. Tytön huone ei ole vielä valmis, joten palaan siihen myöhemmin. Pojan huone on valmis ja minulla olisi joitain kuviakin siitä. Blogger ei vaan anna niitä tähän tällä laitteella liittää. Tosin kuvatkin ovat jo vanhoja: järjestys on jo hieman muuttunut. Tyttö tykkäsi muutoksista, poika ei niinkään. Suuren huudon saattelemana sänky ja lipasto vaihtoivat paikkaa.

P.S. Yritän keksiä keinon lisätä niitä kuvia :)

Ajatuksia joulusta

Joulupäivä on kääntymässä iltaan. Puitteet on ollut vähän niin ja näin. Ulkona sataa vettä :( Mukavaa on ollut kuitenkin. Tänään on ihasteltu eilen saatuja lahjoja ja vaan oltu. Äitini, isäni ja siskoni kävivät tsekkaamassa lasten lahjat. Onneksi lahjoja ei tullut ihan hirveästi vaan enemmänkin vaatteita ja muuta tarpeellista. Tytön mielestä paras lahja oli ryhmä Hau lakanat. Poika ei suostunut erittelemään. Ilmeisesti kaikki lahjat olivat kivoja.

Jouluruokaakin on syöty. Vähän ehkä erilailla kuin muilla. Jokaisella omansa... Mies on syönyt kinkkua ja kalaa. Tyttö on syönyt pelkkää makaroonilaatikkoa. Minä olen syönyt juustopastasalaattia, porkkanalaatikkoa ja punajuuribataattilaatikkoa. Poika on syönyt porkkanalaatikkoa ilman kermalisää, punajuuribataattilaatikkoa ja kinkkua. Pakastealtaasta löytyi porkkanalaatikkoa ilman maitoa, soijaa ja vehnää. Äitini teki tuon punajuurilaatikon pojalle, koska hän tykkää punajuuresta kovasti. Herkkuja on kahdenlaisia, pojalle omat ja meille muille omat.

Ruokailut on meillä aina hankalia. Tyttö syö huonosti. Poika syö sen, mitä hän saa syödä. Minä syön kasvisruokaa. Piste iin päälle tuli toissa viikolla, kun tytön maksa-arvot nousivat reumalääkityksen takia. Viikon tauko lääkityksessä sai arvot takaisin raja-arvojen sisään, mutta joulun ajalle tuli sellainen ohje, että pipareiden syöntiä pitää rajoittaa, koska kaneli vaikuttaa maksa-arvoihin. Jotenkin vaan niin...

Huomenna mennään viettään päivä appivanhempien luokse. Miehen sisko perheineen on siellä myös. Mukava päivä varmaankin on tulossa.

Mukavaa joulunaikaa sinullekin!

Testausta

Joulupukki toi uuden laitteen. Kokeilenpa tässä, millaista tällä on kirjoitella blogia. Ja kuinka blogger-sovellus toimii nykyään. Viimeksi toimi surkeasti, mutta kokeillaan, josko kehittymistä olisi tapahtunut. Näppäimistö on hieman erilainen kuin mihin olen tottunut. Pikakirjoitusta ei ole siis luvassa. Mutta jospa kirjoittaminen muuten onnistuisi.

Tänään alkoi joululoma. Päivä kului siivotessa. Huomenna on luvassa leipomista. Ja ruuan laittoa. Lahjojakin toimitellaan.Ja viimesiä lahjoja käydään ostamassa. Illalla voidaankin sitten rauhoittua joulun tunnelmaan. Miten se sitten onkaan mahdollista lasten kanssa :)

Siitä tyttöjen reissusta

Niin, käytiin sitten tytön, äitini ja siskoni kanssa Tallinnassa, Olipahan reissu. Oli mukavaa ja tyttö tykkäsi, mutta kovin kalliiksi kävi. Ostoksista tuli selvittyä ihan kohtalaisilla kustannuksilla, mutta kun tuo auto meni hajoamaan reissussa. Oireet alkoi kun lähdin ohittamaan. Auto ei meinannut kiihtyä. Hetken päästä syttyi joku merkkivalo ja auto nyki muutaman keran. Ohjekirja j mies puhelimessa kuitenkin sanoivat, että ajamista voi jatkaa, joten matka jatkui. Hieman ennen Lahtea auto hyytyi mäkeen. Onneksi sain auton tien varteen, ei aiheutettu tukosta. Auto käynnistyi, mutta oli selvää, että mäkiä sillä pääsee huonosti ylös eikä autoa voinut kovasti kiihdyttää. Lahti Helsinki väli tultiin kahdeksaa kymppiä. Hesassa miehen serkku tuli diagnostiikkalaitteen kanssa katsomaan autoa. Dg: Moottori sai välilä huonosti polttoainetta ja jäi näiden tilanteiden jälkeen johonkin "viansietotilaan" jolloin kiihdytys ei onnistu. Ajolupa kuitenkin tuli edelleen ja saimme auton ajettua laivaan.

Risteily meni mukavasti. Tallinnassa oli hyvät kelit ja kivoja ostoksia tuli tehtyä. Löydettiin hyvä kauppa. Auto saatiin laivasta hyvin ulos ja keskustan läpi mutta Lahdenväylällä vauhtia ei saatu millään. Ja sitten auto hyytyi. Toisenkin kerran. Ja kolmannen. Yhteensä neljä kertaa ennen kehä ykköstä. Onni on suku. Saimme auton miehen sedän pihaan ja häneltä auton lainaan, että pääsimme kotia.

Auto saatiin kuorma-auton kyydillä kotia heti maanantaina ja huollossa se on ollut saman viikon tiistaista lähtien. Kaksi anturia on vaihdettu ja joku suodatin. Tänään on vaihettu joku hihna ja huomenna aamulla selviää, selviääkö auto testiajosta. Jännä juttu kaiken kaikkiaan. Itseni lisäksi mies ja miehen serkku saivat auton hyytymään, mutta ekalla testiajolla autokorjaamo ei saanut. Mutta sen jälkeen valitettavasti useasti.

Pienen ahdistuksen tämä on aiheuttanut. Auton rattiin kun palasin niin sydänkohtaus oli lähellä jokaisessa risteyksessä, mihin pysähdyin. Pelkäsin auton sammuvan siihen paikkaan. No onneksi tuosta on nyt päästy ohi.

Pistä paremmaksi, mikä on sinun pahin autokokemuksesi?

Kesäkuulumisia

Nopeasti on mennyt neljä ja puoli lomaviikkoa. Pihahommat ovat edenneet mukavasti ja joitain rästihommiakin olen tehnyt. Sain mm. vuoden 2014 kuvat kansioon ja useamman kaapin olen siivonnut. Tyttö kutsuttiin ekoille kaverisynttäreille ja lapset pääsivät ensimmäiselle junamatkalle. Perinteinen retki huvipuistoon tehtiin myös. Kirjoja olen lukenut muutaman. Löysin ihan uuden kirjailijan ja pari hänen teostaan on ollut niin koukuttavia, että niitä piti lukea kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Mitä vielä on luvassa lomalla? Tyttöjen retki, josta lisää myöhemmin. Pihatöitä. Arkea varten olen aikeissa suunnitella ruokalistan ja niille valmiin ostoslistan. Valittiin miehen kanssa molemmat kuusi ruokaa. Etsin niille sopivat reseptit ja printtaan ne. Samoin katson valmiiksi, mitä ostoslistaan on lisättävä, jotta ko. ruuat saadaan tehdyksi. Eipähä tarvitse arjen kiireessä miettiä noita, kun kaikki on jo valmiiksi mietitty.

Tytöllä oli taas tänään labrakontrolli. Itkua, itkua ja itkua. Emloista huolimatta. Reppana pelkää pistoksia kovasti. Pistospelko oli jo melkein historiaa, mutta aktivoitui uudelleen, aikaisempaa pahempana, kun helmikuussa kanyylin laitto meni ihan pieleen. Tulokset soitan huomenna. Sätkimistä on viime aikoina ollut tosi paljon, jännä nähdä onko esim. lasko nousussa. Kontrolliin on aikaa kuukausi. Ensi viikolla on taas fysioterapia.

Nyt mun kone sanoo, että sen on käynnistettävä itsensä uudelleen. Hyvät illan jatkot siis. Siirryn seuraavan hyvän kirjan kimppuun :)

Sopeutumista

Kiireinen kevät ja alkukesä päättyi ja loma alkoi. Tällä kertaa hieman erilailla, sillä olimme tämän viikon tytön lastenreumaan liittyen sopeutumisvalmennuksessa. Kovat odotukset minulla oli tätä kurssia kohtaan. Ehkä liiankin kovat. Kurssin fokus on sopeutumisessa ja itse kaipaisin toimia tilanteen parantamiseksi. Kurssin toinen osa on myöhemmin ja tässä välillä tehdään tehtäviä, joten voihan tilanne muuttua.

Ei viikko hukkaan mennyt. Tapasimme uusia ihmisiä, ihmisiä joilla tilanne on ainakin osittain sama. Toki jokainen oli omassa sopeutumisessaan eri vaiheissa ja elämäntilanteet olivat erilaiset. Mutta hyvä porukka meistä hitsautui, varsinkin lapsista vaikka ikähaarukka lapsilla oli 2-13v. Ihanasti isommat lapset ottivat pienemmät lapset mukaan juttuihin.

En oikein tiedä, mihin minun pitäisi sopeutua. Siihen, että lapseni on sairas. Siihen, että lapsellani on kipuja. Siihen, että lapsellani ei ole kaikki hyvin. Huomaan, että en ole halukas sopeutumaan. Hyväksyn sen, että tilanne on nyt tämä, mutta en sopeudu siihen. Kuinka voisin. Prosessi on varmastikin päässäni vielä kesken, mutta jotenkin ajattelen asian nyt niin, että jos sopeudun, tauti voittaa. Ja eihän se niin voi olla.

Kesää odotan innolla. Yhteensä olen lomalla kuusi viikkoa ja on kiva viettää se lasten kanssa. Kotona varmastikin puuhastellaan kaikenlaista. Toivottavasti saan jopa joitain kuvia laitettua. Mutta jotain kesä/extrajuttuja olisi  tarkoitus myös toteuttaa. Yritän myös taas tekohengittää tämän blogi pystyyn. Nähdään taas siis näillä sivuilla. Kiitos kun luit ajatuksiani.

Siitä tasauksesta...

Pitäisi varoa mitä toivoo...tasausta toivoin ja tasauksen sain. En mä enää muista miten kaikki meni, mutta yritetään nyt jotain kertoa. Meillähän alkoi flunssa tammikuussa, mulla ja lapsilla siis. Mies yskähteli muutaman kerran. Reilussa viikossa onnistuin muuttamaan flunssan järkyttävän kipeäksi poskiontelontulehdukseksi.  Viime postauksen aikoihin flunssa oli edelleen päällä, mutta sen kanssa elettiin. Sitten iski tyttöön silmätulehdus, sitten poikaan ja sitten minuun. Ja se silmätulehdus ei meinannut lähteä veke. Sain meille perheajan lääkäriin. Pitkittynyt yskä/flunssa ja silmätulehdus. Silmätulehdusta lukuunottamatta lapset olivat terveet, minä en. Jälleen poskiontelontulehdus. Lääkäri määräsi lepäämään ja urheilukiellon. Ihan hyvään paikkaan tuo lepo tuli, seuraavana päivänä mulla ei oikein ollut ääntä. Työasiat piti vain jättää siihen.

Kolmen lepopäivän ja yhden kevyemmän päivän jälkeen paluu arkeen. Urheilla en voinnut, kun flunssa oli edelleen päällä. Selkä rupesi oireilemaan ihan kunnolla. Tuli myös tytön nilkkojen MRI. Oikeassa nilkassa oli "selkeä tulehdus, vähän nestettä". Kahta viikkoa aiemmin lääkäri oli viimeksi väittänyt nilkkojen olevan kunnossa. Vaikka tytön virheasento nilkoissa on pahentunut. Jalkaholvi hävinnyt. Varvastaminen alkanut. PAH! Ja muutama kirosana. Tästä aiheesta ja siitä kuinka löydöksestä huolimatta tytön lääkäri vähätteli tytön kipuja voisin kirjoittaa pitkästi, mutta palaamme aiheeseen myöhemmin. Viikko jatkui niin, että minä olin tytön kanssa toimenpidepäivän (nilkka siis paikallishoidettiin MRI:n yhteydessä) ja mies toisen päivän (varauskielto). Onneksi olin jo ajamassa kotiapäin kun mies soitti, että olenko jo tulossa, hänellä on huono olo. Illalla alkoi tyhjennys, molemmista päistä. Tämä tapahtui siis torstaina. Eikun kova jännitys päälle, että tarttuuko lapsiin ja minuun. Epäilimme myös ruokamyrkytystä, sillä keskiviikkona mies oli tyhypäivän vietossa ja ko. poppoosta moni oli sairastunut myös. Sunnuntaina "huokaisemme" helpotuksesta, mies on taas kunnossa ja me muut emme sairastuneet.

Maanantaina (helmikuun viimeisellä viikolla) kävimme ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella lasten kanssa sählyssä. Tiistaina tyttö alkaa ripuloimaan ja illalla tulee oksennus. Itselläni alkoi röyhtäilyt ja yöllä alan oksentamaan. 12 tuntia vähän väliä sitä sitten ja selkä on ihan p..kana. Samaan aikaan poika oksentaa neljä kertaa ja on päiväunien jälkeen reipasta poikaa. Ihan kuin tyttökin. Itse olin raato. Selkään sain tk:sta kipupiikin, mutta ei se oloa auttanut, koska torstaina alkoi tulla toisesta päästä ja sitä kesti tiistaihin asti. Ihan uskomatonta!

Kipupiikin yhteydessä lääkäri tarkisti poskiontelot ja antoi luvan liikkua. Sitä onnea kesti viikon verran ja flunssa paheni. Toki myös sen takia, että lapset olivat välillä kolme päivää varahoidossa. Uudet pöpöt ja olimme taas kipeinä, lapset ja minä. Poika sai korvatulehduksen, tytöllä nousi kuume, minullakin viikonloppuna hieman. Yskä meillä oli ihan kamala. Maanantaina käytiin taas perheajalla lääkärissä. Pojan korvat olivat antibiootilla parantuneet ja tyttökin oli kunnossa. Minä vedin taas pohjat, poskiontelontulehdus tällä kertaa molemmin puolin ja lisäksi korvatulehdus. Ei oikeesti. Lääkärireissu nosti kuumeen yli 38 asteeseen. Juuri ja juuri selvittiin lasten kanssa kotia. Olo oli heikko. Onneksi anoppi pääsi auttamaan. Illalla olo oli jo parempi ja toivottavasti olo tästä päivä päivältä paranee.

Sellainen valitus tähän iltaan. Nyt iltatoimiin!

Tammikuun tasaus

Jääkiekossa oli tammikuun tasaus tänä viikonloppuna. Tasausta meidänkin tammikuu kaipaisi. Töihin paluu loman jälkeen tuntui kuin olisi hypännyt liikkuvan pikajunan kyytiin eikä vauhti ole siitä hiljentynyt. Päinvastoin, No, kiva kun on kivaa (ja kivaahan mulla on, koska tykkään työstäni), mutta on tää välillä ihan hullua.

Haasterintamalla on hiljaista. Vedenjuonnin lisäämisestä ei tullut sitä mitä piti, mutta jotain kuitenkin. Juon nykyään enemmän vettä, mutta en sitä kahta litraa, mitä pitäisi. Vessassa juoksemisesta tuli sellainen ongelma, että oksat pois. Nyt mennään jossain tavoitteen ja lähtötilanteen puolivälissä. Ihan hyvä tietenkin tuokin. Istumisessa ennätykseni on nyt 1 min 50 sek. Ihan pakko oli ottaa tuosta haasteesta muutama vapaapäivä. Jalat olivat tosi kipeät. Maanantaina jatketaan.

Maanantaina lapset palaavat normaaliin hoitopaikkaansa. Varahoidossa meni hyvin, mutta kiva palata normaaliin arkeen.

Perjantaina tytöllä oli fysioterapia. Kyllä mä osasin huonoja uutisia odottaa, mutta rajansa kaikella. Koko vasen puoli oli oireileva. Nilkka, lonkka, ranne, kyynärpää ja niska/hartiaseutu. Kyynärpää oli uusi. Niska/hartiaseutu oli jäykkä joulukuussa, mutta ei tammikuun alussa. Ranteesta ja nilkasta on löytynyt jotain lähes tulkoon joka kerta ja lonkastakin viime aikoina. Huolestunein fysioterapeutti oli tuosta lonkasta, liikerajoitteet olivat isot.  Nilkkaa ja rannetta tyttö kotona eniten valittelee.

Seuraavaa kontrolliaikaa ei olla vielä saatu, mutta nilkan magneetti on 18.2 ja sitä ennen kontrollin pitäisi olla. Tuota odotellessa pitää kehitellä taas selviytymiskeinoja. Parin viime viikon aikana on käynnyt selväksi ettei tyttö jaksa 5 päivän hoitoviikkoa. Ei jaksanut syksyllä / alkutalvesta eikä jaksa nyt. Mummien apua taas siis tarvitaan. Ainakin seuraavat kaksi viikkoa on nyt sovittu niin, että mummit hoitavat lapsia keskiviikkoisin. Tulee yksi lepopäivä keskelle viikkoa. Tämä ratkaisu toimi hyvin loppuvuodesta, toivottavasti toimii nytkin.

Jospa sitä lähtisi untenmaille. Aamulla kutsuu kuntosali klo 9. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

Tästä viikosta

Lyhyesti tästä viikosta. Veden juontia olen lisännyt. Joka päivä ei ole tainnut tulla kahta litraa täyteen, mutta selkeästi veden juonti on lisääntynyt. Töissäkin kuljen vesipullon kanssa. Toinen haaste on edennyt paremmin. 55 sekunttia jaksoin istua seinää vasten tänään. Sen verran tiukille otti, että 2 minuuttia 45 sekunttia tuntuu kyllä kauhean kaukaiselta, mutta yritetään. 5 sekunttia enemmän joka päivä,

Lapsetkin aloittivat hoidossa ja vielä kaiken lisäksi varahoidossa, ekaa kertaa. Perhepäivähoidon varahoito muuttui nyt 7.1 alkaen. Varahoidolla on tilat päiväkodin yhteydessä ja hoitajia on kaksi. Hoito on alkanut hyvin vaikka tilat oli lapsille täysin uudet (valmistuivat vasta uuden vuoden tienoilla, joten niitä ei päästy etukäteen katsomaan) ja hoitajiinkin oli tutustuttu vain vähän. Toista nähtiin etukäteen parin tunnin ajan, toinen nähtiin vasta hoidossa.

Itteä jännitti etukäteen miten huomioivat pojan ruokavalion ja tytön tilanteen. Hyvin toistaiseksi. Pojan vatsa on hyvässä kunnossa. Tyttö ei ole hoidossa oireillut. Kotona oireita kuitenkin on ollut. Kaiken kaikkiaan tilanne muistuttaa kovasti vuoden takaista. Alkuunhan tyttö oireili kovasti kotona, hoidossa vähemmän, jos lainkaan. Alkuun hoitaja ei kaikkia asioita oireiksi edes mieltänyt eikä tyttö kovasti asiasta puhunut. Vasta syksyllä tyttö uskaltautui kivuistaan hoitajalle puhumaan. Siksi en ole kovasti yllättynyt, että näin nyt mennään.

Mutta tuokin asia etenee tässä. Maanantaina tytöllä on fysioterapeutti ja lisäksi toimintaterapeutti käy varahoidossa juttelemassa lastenreumasta ja kartoittamassa olosuhteita. Vajaan parin viikon päästä tytöllä on aika psykologille kivunhallintaan liittyen ja lisäksi käydään leukakirurgin luona. Pitääkin muistaa hakea etätyöpäivä tuolle päivälle.

Huomen aamulla alkaa taas pilates, joten ehkä tässä täytyy suunnata untenmaille.

Uudesta vuodesta

Uusi vuosi vaihtui rauhallisesti. Oltiin ihan kotona ja katseltiin ikkunasta/pihalla toisten ampumia ilotulitteita.

Uusi vuosi tuo mukanaan paljon muutoksia. Miehen työpaikka vaihtui n 60 kilometriä lähemmäksi, mikä helpottaa arkea ihan hirmuisesti. Uuden työn myötä tulee kyllä yön yli poissaoloja, välillä koko viikoksi, mutta toisaalta mies pystyy jatkossa auttamaan enemmän lasten hoitokuvioiden kanssa, koska perustyöpäivän pituus on lyhyempi. 

Itsellä ei työkuviot muutu, mutta muutosta ajattelin hakea hyvinvoinnin saralla. Facebookissa oli vuoden vaihteen tienoilla vaikka minkälaisia haasteita tarjolla ja itse ajattelin haastaa itseni seuraavasti:

* Opettelen juomaan vettä enemmän

* Testaan peppu- ja reisilihaksiani

Vettä en juo missään nimessä tarpeeksi ja on ihan mielenkiintoista nähdä oppisinko uuden tavan. Tuota istumisliikettä olen tehnyt nyt kaksi kertaa. 20 sekunttia ekalla kerralla ja tokalla kerralla 25 sekunttia. Hieman jännittää meneekö 30 sekunttia huomenna. Tiukka liike, mutta tavoitteena on tuo 2 minuuttia 45 sekunttia. Jännä nähdä näkyykö tuo ajan lisääntyminen vähentyneinä sentteinä :)

Joulusta

Päätin tuossa aamulla, että oli tilanne mikä tahansa, kirjoitan tänään joulusta. Pidetään tuosta kiinni vaikka oikeasti mieli tekisi purkaa ahdistusta tuon tytön tilanteen osalta.

Joulu oli ja meni. 19. päivä oli viimeinen työpäivä ennen lomaa ja siihen asti hommia sai paiskia urakalla. Ja kun loma alkoi, alkoi kotona täysi työ jouluvalmisteluista. Hommaa helpotti paljonkin se, että olin sopinut Pro Aqua-esittelyn lauantaille. Naapuri edustaa kyseistä tuotetta ja hyvin edustikin. Tuote-esittely, jonka aikana kotimme tuli siistimmäksi. Me like. Ei meillä tällä hetkellä varaa ollut tuotetta ostaa, mutta vaikutuksen teki, kuinka paljon likaa tuote sai irti vaikka meidän petauspatjasta. Tai kuinka suorastaan erivärinen olohuoneen matosta tuli niistä kohdin, mistä oli imuroitu. Tyttö luuli, että matto oli tullut märäksi. Ei sentään, mutta likaa oli lähtenyt pohjia myöten.

No joo, joulua edelsi siis mm. siivoaminen, leipominen, ruuan laitto ja viime hetken jouluostosten teko. Maanantaina käytiin miehen kanssa isolla kylällä eikä oltu ainoita. Liikenne takkusi ja parkkipaikkaa oli vaikea löytää. Keskustan kaupoissa oli kuitenkin tilaa liikkua, Prismassa sitten vähemmän. Huvittavinta tuossa ostospäivässä oli se, että Prismasta loppui sienisalaatti. Olin hetki sitten törmännyt serkkuuni, jonka kanssa päivittelimme rysistä ja totesimme, että eihän täältä kuitenkaan ruoka lopu kesken. Mutta niin vaan loppui. Onneksi sienisalaattia löytyi sitten paikallisesta S-marketista. Oli ihan mistä valita, neljää eri merkkiä ja jokaista oli jäljellä useampi kappale.

Joululahjojakin ostimme. H&M:stä saimme mukavasti alennustakin, sillä olin syksyn mittaan pistänyr syrjään rikkinäisiä, värjäytyneitä yms. vaatteita, jotka eivät kirrpispöytään olisi kelvanneet, H&M ottaa näitä vastaan ja antaa yhdestä muovipussillisesta -15% alennuskupongin. Meillä oli näitä muovipusseja kolme. Alennuskuponki olisi ollut paikallaan, kun ostimme tytölle sandaalit. Lapset menevät tammikuuksi varahoitoon päiväkotiin ja siellä pitää olla sisätossut. Tytön fysioterapeutti kuitenkin suositteli sandaalien käyttöä, jotta nilkat eivät rasitu liikaa. Pojalle saimme sisätossut alle kympillä. Hyvät sandaalit maksoivat 60e.

Jouluaatto oli mukava. Kävimme aamupuuhien jälkeen hautuumaalla ja sitten saunassa. Saunan jälkeen tulivat vanhempani ja sitten söimme. Ja sitten alkoi odotus. Lapset kestivät odotuksen kyllä hyvin eivätkä pukkiakaan loppujen lopuksi kauaa jännittäneet. Lahjojen jaon jälkeen tyttö lauloi pukille vielä Ryhmä Haun tunnarin.  Paljon hän siitä etukäteen puhui ja olen tosi ylpeä, että hän loppujen lopuksi uskalsi laulun toteuttaa.

Lahjojen avaaminen oli kivaa puuhaa. Aluksi suosituin lelu oli molemmilla pojan saama leikattavat vihannekset. Tyttö oli myös innoissaan saamistaan poikamaisista tavaroista.

Joulupäivän olimme miehem vanhempien luona. Siellä oli myös miehen sisko perheineen. Mukava päivä. Oli hauska seurata, kuinka tyttö  fanitti vanhempaa serkkuaan (ikäeroa 5 vuotta) ja kuinka poika yritteli leikin alkua nuoremman serkun (ikäeroa vajaa vuosi) kanssa. Päivän päätteeksi mies vei tytön vielä uimaan. Hauskaa oli ollut ja tyttö oli selkeästi jo uintia yrittänyt. Huomenna olisi tarkoitus mennä uimaan koko perheen voimin. Jännä nähdä, kuinka uintiharjoitukset etenevät.