lauantai 30. marraskuuta 2013
Voihan..
Nyt meni hermot. Tämä työkalu on ihan surkea. Tekstin kirjoittaminen on äärettömän vaikeaa, kun ennakoiva tekstitysjutska korjaa sanojani ihan miten sattuu, työkalu ei aina hyväksy välilyöntejä vaan pistää sanat yhteen, tyhjiä rivejä en myöskään saa näkyviin vaikka niitä kovasti teen--> tekstini on yhtä pötköä. Näyttö ei myöskään liiku kirjoituksen mukana eli en näe, mitä kirjoitan. Surkeeta.
torstai 28. marraskuuta 2013
Paljon harmia Piltti purkista
Eilen ruokakaupassa kumarruin hieman ja otin käteeni Piltti purkin. Enkä enää päässyt ylös ilman muutamaa kirosanaa ja kovaa rähinää. Selkä petti. Kotiin selvisin tuskan kera. Menin pojan viereen lattialle enkä sieltä sitten enää päässyt kunnolla ylös. Anoppi tuli onneksi apuun ja haki tytön hoidosta, kantoi poikaa jne. kunnes mies tuli kotia. 1 g Panadolia ja 800 mg Buranaa toi avun puoleksi tunniksi ja toinen vastaava annos jonkinlaiset yöunet. Aamulla ei jalat vieläkään toiminut kunnolla, joten piti kutsua anoppi lapsenvahdiksi ja suunnata terveyskeskukseen. Siellä tulikin vastaan yllätys. Mutta ensin taustaa.
Ennen tytön raskautta mun vatsaoireita tutkittiin tosi paljon, mutta mitään ei (onneksi) löytynyt. Lääkäri rupesi epäilemään, että kivut johtuvat selästä. Raskaus keskeytti tutkimukset. Synnytyksessä minulla kipeytyi oikea jalka, toisena yönä osastolla hävisi tunto molemmista jaloista ja kotona jalat jumittuivat ja meinasin kaatua tytön päälle. Maksoin itse magneettikuvan, jotta pääsisin siihen mahdollisimman nopeasti. Magneettikuvasta löytyi välilevyn pullistuma. Kuntosalitreenillä sain sen oireettomaksi, kunnes alkoi pojan raskaus. Pari viikkoa raskaana ja alkoi jomotus oikeassa alaselässä. Ajattelin, että pullistuma "aktivoitui" taas. Selkä oireili enemmän ja vähemmän koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen aloin selkää kuntouttamaan.
Kipu ei ole missään vaiheessa helpottanut ja monta kertaa olen meinannut itkuun purskahtaa, kun pojan kantaminen sattuu niin. Mutta hammasta purren eteenpäin. Lääkärin kanssa oli sovittu, että jos selkä ei parane kolmessa kuukaudessa, olen yhteydessä, ja katsotaan uudet suunnitelmat. Aika oli varattuna 9.12, mutta nyt sitä ei tarvitakaan. Mutta se yllätys. Terveyskeskuksessa paljastui, että jo todettu välilevyn pullistuma on vasemmalla puolella selkää. Nyt kipukohta on oikealla puolella. Oma diagnoosini on, että minulla on kaiken aikaa ollut toinen pullistuma. Tai siis nyt tämän reilun vuoden ajan. No tuo valmistuneet magneettikuvaus, johon sain lähetteen. Nyt kuitenkin kipulääkkeillä eteenpäin. Paljon harmia Piltti purkista :)
Ennen tytön raskautta mun vatsaoireita tutkittiin tosi paljon, mutta mitään ei (onneksi) löytynyt. Lääkäri rupesi epäilemään, että kivut johtuvat selästä. Raskaus keskeytti tutkimukset. Synnytyksessä minulla kipeytyi oikea jalka, toisena yönä osastolla hävisi tunto molemmista jaloista ja kotona jalat jumittuivat ja meinasin kaatua tytön päälle. Maksoin itse magneettikuvan, jotta pääsisin siihen mahdollisimman nopeasti. Magneettikuvasta löytyi välilevyn pullistuma. Kuntosalitreenillä sain sen oireettomaksi, kunnes alkoi pojan raskaus. Pari viikkoa raskaana ja alkoi jomotus oikeassa alaselässä. Ajattelin, että pullistuma "aktivoitui" taas. Selkä oireili enemmän ja vähemmän koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen aloin selkää kuntouttamaan.
Kipu ei ole missään vaiheessa helpottanut ja monta kertaa olen meinannut itkuun purskahtaa, kun pojan kantaminen sattuu niin. Mutta hammasta purren eteenpäin. Lääkärin kanssa oli sovittu, että jos selkä ei parane kolmessa kuukaudessa, olen yhteydessä, ja katsotaan uudet suunnitelmat. Aika oli varattuna 9.12, mutta nyt sitä ei tarvitakaan. Mutta se yllätys. Terveyskeskuksessa paljastui, että jo todettu välilevyn pullistuma on vasemmalla puolella selkää. Nyt kipukohta on oikealla puolella. Oma diagnoosini on, että minulla on kaiken aikaa ollut toinen pullistuma. Tai siis nyt tämän reilun vuoden ajan. No tuo valmistuneet magneettikuvaus, johon sain lähetteen. Nyt kuitenkin kipulääkkeillä eteenpäin. Paljon harmia Piltti purkista :)
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Sairauskertomus, osa 6
Olemme siis jo osassa 6. Elämme maanantaita 11.11 tässä vaiheessa. Mahdankohan saada tätä kertomusta ikinä ajan tasalle. No jatketaan.
Maanantai aamuna lämpöä on 37,2-37, 4. Soitan lastentautien polille ja puhelimeen vastannut reumahoitaja on kanssani samaa mieltä: terve lapsi ei reagoi uimiseen noin. Hän lupaa keskustella asiasta lääkärin kanssa ja palata asiaan mahdollisimman pian. Soitto takaisin tulee yllättävän pian. Lääkäri on päättänyt aikaistaa tytön aikaa viikolla. Sain myös ohjeita, missä tilanteissa yhteyttä pitäisi ottaa aiemmin. Viikko jatkuu. Tiistaina aamulla tyttö valittaa käsikipua ja väsymystä. Kuumemittarissa on lukema 37, 1. Hoidossa tyttö ei jaksa leikkiä eikä hän oikein jaksa herätä päiväunilta. Kotiin tullessa kuumemittarinäyttää lukemaa 37, 1. Myöhemmin illalla lukemat ovat 37, 3-37, 7.
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tyttö itkeskelee ja valittaa, että pää ja olkapää ovat kipeät. Lämpöä ei yöllä ole. Aamulla lämpöä on 37, 2 ja tyttö sanoo, että oikea käsi on kipeä. Torstaina 14.11 lämpöä on aamulla 37, 3 ja päivällä tyttö valittaa jalkojaan. Tässä kohdin muistiinpanoista on tauko, syystä jota en muista (Huonosti nukutut yöt vaativat veronsa). Sen kuitenkin muistan, että perjantaina 15.11 kävimme leikkitreffeillä ja siellä tyttö alun arastelun jälkeen leikki muiden mukana. Kotiin lähtiessä tuli ainut huono hetki, kun tyttö ei suostunut menemään turvaistuimeen. Lauantaina mummi ja pappa olivat lasten kanssa, kun olimme treffi-illan vietossa. Silloin kaikki olii sujunut hyvin.
Yleisfiilis Pronaxen kuurin loppuajasta on se, että tytöstä tuli liikunnallisempi ja rohkeampi kuin ikinä. Huomasin miettiväni, että onko tyttömme ikinä ollutkaan rauhallinen luonteeltaan. Ehkä hän on ollut vain kipeä. Lämpöily ei kuitenkaan kokonaan poistunut eikä oireilu, vaikkakaan loppuvaiheessa en enää huimauskohtauksia enkä virheasentokävelyä huomannut.
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tyttö itkeskelee ja valittaa, että pää ja olkapää ovat kipeät. Lämpöä ei yöllä ole. Aamulla lämpöä on 37, 2 ja tyttö sanoo, että oikea käsi on kipeä. Torstaina 14.11 lämpöä on aamulla 37, 3 ja päivällä tyttö valittaa jalkojaan. Tässä kohdin muistiinpanoista on tauko, syystä jota en muista (Huonosti nukutut yöt vaativat veronsa). Sen kuitenkin muistan, että perjantaina 15.11 kävimme leikkitreffeillä ja siellä tyttö alun arastelun jälkeen leikki muiden mukana. Kotiin lähtiessä tuli ainut huono hetki, kun tyttö ei suostunut menemään turvaistuimeen. Lauantaina mummi ja pappa olivat lasten kanssa, kun olimme treffi-illan vietossa. Silloin kaikki olii sujunut hyvin.
Yleisfiilis Pronaxen kuurin loppuajasta on se, että tytöstä tuli liikunnallisempi ja rohkeampi kuin ikinä. Huomasin miettiväni, että onko tyttömme ikinä ollutkaan rauhallinen luonteeltaan. Ehkä hän on ollut vain kipeä. Lämpöily ei kuitenkaan kokonaan poistunut eikä oireilu, vaikkakaan loppuvaiheessa en enää huimauskohtauksia enkä virheasentokävelyä huomannut.
perjantai 22. marraskuuta 2013
Sairauskertomus, osa 5
Lääkärissä tytön polvet ultrattiin ja labroja otettiin niin paljon, että näytteenottaja joutui tarkkaan laskemaan, kuinka paljon tytöstä voi verta ottaa ja riittääkö se kaikkiin tarvittaviin tutkimuksiin. Itkulta ei säästytty, mutta palkkioksi saadut tarrat nopeasti piristivät mielen. Ja jotenkin se laastari kyynärvarressa oli tytöstä vain niin hieno.
Lääkärissä sovittiin kahden viikon Pronaxen-kuurista, aamuin illoin 2,5 ml. Viikon tauon jälkeen kontrolli reumalääkärin ja fysioterapeutin luona. Hyvä suunnitelma. Aloitimme lääkityksen heti tuolloin maanantaina ja tiistaina tyttö meni hoitoon. Hoidossa hänen oli vaikea tulla alas tuolilta. Hoitaja myös sanoi, että tytön on yleensäkin vaikea tulla alas keinusta. Kotona tyttö on väsynyt ja kipristelee varpaitaan. Kävely sujui joko jalkaterät sisäänpäin tai varpaillaan.
Keskiviikkona 6.11 tyttö ei jaksa leikkiä muskarissa piirileikkiä. Kotona hän pyysi lääkettä ja sanoi, että oikeaan polveen sattuu. Illalla hän valitti kipua oikeassa lonkassa. Lonkat olivat kipeät myös torstaina aamulla. Tässä kohdin viimeistään huomasin, että vaikeata on tämän oirepäiväkirjan pitäminen. Lonkat on todettu "puhtaiksi" maanantaina, voivatko ne olla kipeät torstaina vai sanooko tyttö niin, koska maanantaina niitä tutkittiin. Kirjoitan asian kuitenkin ylös. Huolestuttaa myös, että huomaanko kaiken, mitä pitääkin. Mikä on oire, mikä uhmailua tai vauvailua.
Perjantaina meillä oli silmälääkäri. Oireetonta värikalvontulehdusta tytöltä ei onneksi löydetä. Päivä on muutenkin hyvä sillä vaikka tyttö yhdessä vaiheessa sanoikin, että polviin sattuu, päivän saldona on opittu hyppiminen. Siis ihan ilmaan asti. Meillä on tuota taitoa yritetty oppia ties kuinka kauan, mutta ei vain tuntunut irtoavan. Enpä arvannut, että syy oli jalkakivuissa, ei tytössä. Muutenkin lääkekuurin aikana tapahtui paljon liikunnallista kehitystä. Tyttö rupesi kävelemään käsillään (kottikärry kävelyä) ja pomppimaan polvillaan. Myöskin turvaistuimeen nousua tyttö rupesi taas harjoittelemaan.
Lauantaina kävimme vauvauinnissa ja kun pääsimme kotia, tytöllä oli lämpöä 37,4. Alkoi lämmön sakkaus 36,6-37,5. Uimassa käytiin kahden lääkärin luvalla ja tässä lopputulos. Lämpöily palasi heti. Tyttö oli tosi väsynyt ja itkuinen. Hän nukkui pitkät päiväunet olohuoneen sohvalla vaikka me muut puuhasimme vaikka mitä (minä siivosin ja soitin puhelun, poika jokelteli) ympärillä. Hereille tyttöä oli vaikea saada.
Sunnuntaina oli isänpäivä, joten minä suuntasin aamulla kuntosalille. Kun palasin kotia, mittasin tytöltä kuumeen, jota olikin yllättäen. Mittarissa seisoi lukema 38. Selvisi, että mies oli unohtanut antaa aamun Pronaxen annoksen. Annoimme lääkkeen ja kuume tippuikin lämpöilyn puolelle. Lämpöä oli koko päivän, mutta hyppely silti jatkui ja tyttö harjoitteli jopa yhdellä jalalla seisomista hetken. Illalla tyttö valitti taas lonkkakipua. Aamuinen kuumepiikki yhdessä vauvauinnin jälkeisen lämpöilyn kanssa aiheutti sen, että päätimme olla yhteydessä lastentautien poliklinikalle heti maanantai aamuna. Olimme huolissamme.
torstai 21. marraskuuta 2013
Sairauskertomus, osa 4
Torstaina oli lääkäriaika ja saimme lääkettä virtsatientulehdukseen. Tulehdusarvot olivat korkeat, B-La 36, B-Leuk 15,4 ja B-Neut 12,55, mutta viljelyn tulos oli viitannut flooraan virtsassa, ei varsinaiseen tulehdukseen. Minulle jäikin sellainen tunne, että kuuri saatiin lähinnä siksi, että kerroin pissaamisen olevan hankalaa, ei siksi, että tulehdusta varsinaisesti olisi ollut. Lääkäri lupasi laittaa lähetteen keskussairaalaan.
Torstaina tyttö valitteli, että sormen niveltä kutittaa. Lämpöä oli koko päivän. Saunan jälkeen tyttö piti kantaa ylös. Kun laskin hänet maahan, hän kipristeli kovasti jalkojaan ja ähisi. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes hän lähti kävelemään. Kävely on vaivalloista, jalkaterät kääntyivät sisäänpäin.
Sellainen maininta tähän väliin, että yleisoireena tässä vaiheessa meillä oli, että tyttö nukkui huonosti yönsä. Tyttö käveli päivittäin ja monta kertaa päivässä varpaillaan tai jalkaterät sisäänpäin. Tyttö kompasteli paljon ja häntä huimasi monesti. Näitä en tässä oirepäiväkirjassani viihti kauhean montaa kertaa toistaa.
Perjantaina tyttö kipristeli varpaitaan ja kävely oli vaivalloista. Hän pyysi jalkahoitoa. Hampaiden pesu seisaaltaan ei onnistunut, kun varpaita piti kipristellä niin paljon. Sylissä hampaiden pesu onnistui. Lämpöä oli 37,3. Perjantaina tuli soitto myös lastentautien polilta. Lääkäri oli katsonut tytön lähetteen ja halusi tytön tutkimuksiin seuraavalla viikolla. Aika saatiin sovittua maanantaille. Helpotti huomattavasti, kun tuli tunne, että asia rupeaa selviämään.
Lauantaina (2.11) tyttö käveli varpaita kipristellen. Välillä tyttö käveli kantapäillään varpaita kipristellen. Kun kysyin, että sattuuko johonkin, tyttö vastasi, että jalkoihin. Saunasta lähtiessä tyttö ähisi ja, kun kysyin sattuuko johonkin, tyttö vastasi kyllä. Pyysin näyttämään minne. Tyttö näytti kädellään polven kohdille/polven taakse. Lämpöä tytöllä oli koko päivän. Samoin kuin sunnuntaina.
Maanantaina tytöllä oli lääkäri. Pituutta ei saatu kunnolla mitattua, koska tytön polvet eivät suoristuneet. Varmasti jännitykselläkin oli oma osansa tuossa. Epikriisissä lukee mm. näin
Torstaina tyttö valitteli, että sormen niveltä kutittaa. Lämpöä oli koko päivän. Saunan jälkeen tyttö piti kantaa ylös. Kun laskin hänet maahan, hän kipristeli kovasti jalkojaan ja ähisi. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes hän lähti kävelemään. Kävely on vaivalloista, jalkaterät kääntyivät sisäänpäin.
Sellainen maininta tähän väliin, että yleisoireena tässä vaiheessa meillä oli, että tyttö nukkui huonosti yönsä. Tyttö käveli päivittäin ja monta kertaa päivässä varpaillaan tai jalkaterät sisäänpäin. Tyttö kompasteli paljon ja häntä huimasi monesti. Näitä en tässä oirepäiväkirjassani viihti kauhean montaa kertaa toistaa.
Perjantaina tyttö kipristeli varpaitaan ja kävely oli vaivalloista. Hän pyysi jalkahoitoa. Hampaiden pesu seisaaltaan ei onnistunut, kun varpaita piti kipristellä niin paljon. Sylissä hampaiden pesu onnistui. Lämpöä oli 37,3. Perjantaina tuli soitto myös lastentautien polilta. Lääkäri oli katsonut tytön lähetteen ja halusi tytön tutkimuksiin seuraavalla viikolla. Aika saatiin sovittua maanantaille. Helpotti huomattavasti, kun tuli tunne, että asia rupeaa selviämään.
Lauantaina (2.11) tyttö käveli varpaita kipristellen. Välillä tyttö käveli kantapäillään varpaita kipristellen. Kun kysyin, että sattuuko johonkin, tyttö vastasi, että jalkoihin. Saunasta lähtiessä tyttö ähisi ja, kun kysyin sattuuko johonkin, tyttö vastasi kyllä. Pyysin näyttämään minne. Tyttö näytti kädellään polven kohdille/polven taakse. Lämpöä tytöllä oli koko päivän. Samoin kuin sunnuntaina.
Maanantaina tytöllä oli lääkäri. Pituutta ei saatu kunnolla mitattua, koska tytön polvet eivät suoristuneet. Varmasti jännitykselläkin oli oma osansa tuossa. Epikriisissä lukee mm. näin
Nivelstatus yläraajoissa kunnossa. Alaraajoissa nilkkatutkimusta aristelee. Selkeätä turvotusta nilkoissa ei kuitenkaan huomata. Aavistuksen verran jäykiltä nilkat vaikuttavat. Polvissa polvien nivelten liikelaajuus kunnossa. Inspektoiden ja palpoiden turvotus molemmissa polvissa lievästi vaikuttaisi olevan. Myöskin polvistatusta aristelee. Lonkkastatus kunnossa.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Pieni muutos olohuoneessa
Olohuoneessa olleet alkuperäiset tyynynpäälliset olivat jo "hieman" kärsineet, joten tuli aika etsiä uudet tyynynpäälliset. Täysin mieleisiä en löytänyt, mutta kun hinta ei kauhean paha ollut (6 tyynynpäällistä parilla kympillä) niin ostin Jyskistä sitten muutaman mustan tyynyn päällisen ja neljä hiekan väristä.
Tässä kuva olohuoneesta ennen
Tässä kuva olohuoneesta ennen
Verhot ovat Vallilan mallistosta ja samasta kankaasta oli myös muutama tyynynpäällinen tehty. Muutama tyyny oli ns. valmiiksi verhoiltuja. Verhot olen itse ommellut. Avun kera: anoppi toimi alkuvaiheessa henkisenä tukena ja äitini viimeisteli verhot eli ompeli verhot oikean pituiseksi.
Tässä kuva olohuoneesta jälkeen
Ihan kiva tuosta tuli olkoonkin, että nyt tuli sellainen fiilis, että peitotkin pitää vaihtaa. Mutta ehkä ei kuitenkaan vielä. Ovat vielä hyvässä kunnossa. Peittoja pitää kuitenkin aina olla, olen sellainen vilukissa ja tykkää tyttökin niillä leikkiä.
Mitä pidät muutoksesta?
Lisää lasten lauluja
Tyttö on ihan pienestä asti tykännyt Saku sammakko -laulusta. Keksin sitä ruveta laulamaan hänelle, kun isäni sattumalta valitsi nämä kolmea lelua Ikeasta. Ilmiselvät Saku Sammakko, Hillevi Hiiri ja Matias myyrä.
Saku Sammakko
Saku Sammakko kosiomatkallaan,
ahaa, ahaa.
Saku Sammakko kosiomatkallaan
hän lauleli kauniita laulujaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Hän Hillevi Hiiren tavatessaan
ahaa, ahaa.
Hän Hillevi Hiiren tavatessaan,
pyysi mukanaan tulemaan pappilaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Mikset kultasein kosinut aikanaan,
ahaa, ahaa.
Mikset kultasein kosinut aikanaan,
minut Matias Myyrälle naitetaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Sulle Matias sovi ei ollenkaan,
ahaa, ahaa.
Sulle Matias sovi ei ollenkaan,
sillä multaa on myyrällä varpaissaan
ahaa, ahaa, ahaa.
Mutta Hillevi Hiirestä huomataan,
ahaa, ahaa.
Mutta Hillevi Hiirestä huomataan,
että nainen on nainen aina vaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,
ahaa, ahaa.
Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,
on Hepokatti Heikki nyt sulhasenaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan,
ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan,
sillä Heikki se soitteli viulullaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Saku Sammakko ei enää huomaakaan,
ahaa, ahaa.
Saku Sammakko ei enää huomaakaan,
että multaa on myyrällä varpaissaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Popsi popsi porkkanaa
Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Nami nami nami nami porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Haukkaa, haukkaa hedelmää, omenaa tai päärynää.
Nami nami nami nami hedelmää, omenaa tai päärynää.
Maista, maista mansikkaa, sitä ei voi vastustaa.
Nami nami nami nami mansikkaa, sitä ei voi vastustaa.
Popsi, popsi porkkanaa, maista, maista mansikkaa.
Haukkaa, haukkaa hedelmää, vitamiinit sulle jää.
(Sanat http://www.jalam.org/lastenlauluja.htm)
Metrolla mummolaan
Limpsin lampsin
jalkapatikalla,
patikalla joo.
Köröttelen köröttelen
kympin ratikalla,
ratikalla joo.
Soitan kelloa
painan nappia
tällä pysäkillä pois,
liukuportaita metroon
ja metrolla mummolaan!
(Sanat http://www.vauva.fi/keskustelu/1289166/ketju/metrolla_mummolaan_sanat)
Aakkoslaulu
A B C D E F G
H I J K L M N
O P Q R S T U
V X Y Z Å Ä Ö
Aakkoset näin opitaan, lauletaanko uudestaan
(Sanat http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/6098/ketju/miten_se_aakkoslaulu_menee_)
Saku Sammakko
Saku Sammakko kosiomatkallaan,
ahaa, ahaa.
Saku Sammakko kosiomatkallaan
hän lauleli kauniita laulujaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Hän Hillevi Hiiren tavatessaan
ahaa, ahaa.
Hän Hillevi Hiiren tavatessaan,
pyysi mukanaan tulemaan pappilaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Mikset kultasein kosinut aikanaan,
ahaa, ahaa.
Mikset kultasein kosinut aikanaan,
minut Matias Myyrälle naitetaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Sulle Matias sovi ei ollenkaan,
ahaa, ahaa.
Sulle Matias sovi ei ollenkaan,
sillä multaa on myyrällä varpaissaan
ahaa, ahaa, ahaa.
Mutta Hillevi Hiirestä huomataan,
ahaa, ahaa.
Mutta Hillevi Hiirestä huomataan,
että nainen on nainen aina vaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,
ahaa, ahaa.
Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,
on Hepokatti Heikki nyt sulhasenaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan,
ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan,
sillä Heikki se soitteli viulullaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Saku Sammakko ei enää huomaakaan,
ahaa, ahaa.
Saku Sammakko ei enää huomaakaan,
että multaa on myyrällä varpaissaan,
ahaa, ahaa, ahaa.
Popsi popsi porkkanaa
Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Nami nami nami nami porkkanaa, hampaita se vahvistaa.
Haukkaa, haukkaa hedelmää, omenaa tai päärynää.
Nami nami nami nami hedelmää, omenaa tai päärynää.
Maista, maista mansikkaa, sitä ei voi vastustaa.
Nami nami nami nami mansikkaa, sitä ei voi vastustaa.
Popsi, popsi porkkanaa, maista, maista mansikkaa.
Haukkaa, haukkaa hedelmää, vitamiinit sulle jää.
(Sanat http://www.jalam.org/lastenlauluja.htm)
Metrolla mummolaan
Limpsin lampsin
jalkapatikalla,
patikalla joo.
Köröttelen köröttelen
kympin ratikalla,
ratikalla joo.
Soitan kelloa
painan nappia
tällä pysäkillä pois,
liukuportaita metroon
ja metrolla mummolaan!
(Sanat http://www.vauva.fi/keskustelu/1289166/ketju/metrolla_mummolaan_sanat)
Aakkoslaulu
A B C D E F G
H I J K L M N
O P Q R S T U
V X Y Z Å Ä Ö
Aakkoset näin opitaan, lauletaanko uudestaan
(Sanat http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/6098/ketju/miten_se_aakkoslaulu_menee_)
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Date night
Meillä oli miehen kanssa eilen date night. Mukava ilta, ei mitään niin kuin elokuvaesikuvansa.
Ilta alkoi sillä, että veimme kaksi pussillista rikkinäisiä tai värjääntyneitä vaatteita H&M:lle. Yllättävän paljon niitä oli kertynyt. Omastakin takaa, mutta osa vaatteista oli rikki jo meille tullessaan. Kierrätyksen huono puoli, kavereilta saadut vaatepussit ovat sisältäneet sekä ehjiä että rikkinäisiä vaatteita. Aiemmin ei toki ole ollut roskiksen lisäksi paikkaa, mihin rikkinäisiä vaatteita olisi voinut viedä. Mutta nyt on. Muutamasta blogista luin H&M:n hienosta eleestä, mutta ajattelin, että koskee varmasti vain pääkaupunkiseutua. Mutta sitten luin paikallisesta lehdestä, että meidän ison kylän H&M ottaa myös vaatteita vastaan. Iloinen yllätys oli, että yhdestä pussista sai yhden -15% alennuskupongin. 2 pussia saa viedä kerralla.
Ilta jatkui ruualla Classic American Dinerissa. Oltiin etukäteen kuultu, että palvelu olisi hidasta ja, että aikaa kannattaisi ruokailuun varata. Meidän kokemus oli kuitenkin eri. Kun pöytään päästiin, heti tuli tarjoilija paikalle, joka kertoi, että keittiön viive on 45 minuuttia, haluammeko silti jäädä. Sali, kahdessa kerroksessa, oli täynnä, joten viive ei ollut mielestämme paha. Ja se sopi aikatauluumme. Alkuruuat saatiin noin kymmenessä minuutissa, joten niitä popsittiin ruokaa odotellessa ja juteltiin. Palvelu pelasi, juomatilanne tsekattiin monesti ja laskukin saatiin, kun se haluttiin, viivytyksettä. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli paljon. Molemmilta jäi lautasen reunalle jotakin, ei vaan mahtunut kaikki mahaan.
Date night päättyi elokuvateatteriin. Käytiin katsomassa Gravity 3D:nä. Oli ihan hyvä leffa ja ensimmäinen katsomani 3D leffa. Olihan se ihan hauskaa, kun sai avaruusromua silmilleen. Teki mieli kovasti ottaa avaruusromusta kiinni, mutta maltoin :)
Elokuvan jälkeen suuntasimme kotia kohti. Anoppi oli pärjännyt lasten kanssa hyvin, mutta taidettiin silti olla tervetulleita kotiin.
Ilta alkoi sillä, että veimme kaksi pussillista rikkinäisiä tai värjääntyneitä vaatteita H&M:lle. Yllättävän paljon niitä oli kertynyt. Omastakin takaa, mutta osa vaatteista oli rikki jo meille tullessaan. Kierrätyksen huono puoli, kavereilta saadut vaatepussit ovat sisältäneet sekä ehjiä että rikkinäisiä vaatteita. Aiemmin ei toki ole ollut roskiksen lisäksi paikkaa, mihin rikkinäisiä vaatteita olisi voinut viedä. Mutta nyt on. Muutamasta blogista luin H&M:n hienosta eleestä, mutta ajattelin, että koskee varmasti vain pääkaupunkiseutua. Mutta sitten luin paikallisesta lehdestä, että meidän ison kylän H&M ottaa myös vaatteita vastaan. Iloinen yllätys oli, että yhdestä pussista sai yhden -15% alennuskupongin. 2 pussia saa viedä kerralla.
Ilta jatkui ruualla Classic American Dinerissa. Oltiin etukäteen kuultu, että palvelu olisi hidasta ja, että aikaa kannattaisi ruokailuun varata. Meidän kokemus oli kuitenkin eri. Kun pöytään päästiin, heti tuli tarjoilija paikalle, joka kertoi, että keittiön viive on 45 minuuttia, haluammeko silti jäädä. Sali, kahdessa kerroksessa, oli täynnä, joten viive ei ollut mielestämme paha. Ja se sopi aikatauluumme. Alkuruuat saatiin noin kymmenessä minuutissa, joten niitä popsittiin ruokaa odotellessa ja juteltiin. Palvelu pelasi, juomatilanne tsekattiin monesti ja laskukin saatiin, kun se haluttiin, viivytyksettä. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli paljon. Molemmilta jäi lautasen reunalle jotakin, ei vaan mahtunut kaikki mahaan.
Date night päättyi elokuvateatteriin. Käytiin katsomassa Gravity 3D:nä. Oli ihan hyvä leffa ja ensimmäinen katsomani 3D leffa. Olihan se ihan hauskaa, kun sai avaruusromua silmilleen. Teki mieli kovasti ottaa avaruusromusta kiinni, mutta maltoin :)
Elokuvan jälkeen suuntasimme kotia kohti. Anoppi oli pärjännyt lasten kanssa hyvin, mutta taidettiin silti olla tervetulleita kotiin.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Sairauskertomus, osa 3
Oli hieman puulla päähän lyöty olo, kun fysioterapiasta kotiin päästiin. Mutta valitettavasti iskuja tuli lisääkin. Saman viikon lauantaina kävimme vauvauinnissa. Poika sukelteli innoissaan ja tyttö kahlasi allasta ympäriinsä. Veden pelko oli selvästi vähentynyt. Kotimatkalla molemmat nukahtivat ja pysähdyimme rautakaupassa ja appivanhemmilla. Kotipihaan kuin päästiin alkoi tapahtumaan. Tyttö oli herätessään kankea, itkuinen eikä suostunut kävelemään tai ulkovaatteita riisumaan. Pystyssä hän ei pysynyt vaan rojahti eteisen lattialle. Tyttö valitti rintakipua. Kannoin hänet yläkertaan ja mittasin kuumeen. Siinä vaiheessa mittari näytti lukemaa 38,5, päivän aikana lukemat vaihtelivat 37,3 ja 39,5 välillä. Kuume olisi siis sakkaavaa ja kuumepiikkejä oli. Tyttö nukkui melkein koko päivän. Puoli neljän maissa kuumetta tai lämpöä ei enää ollut, mutta tätä kesti vain hetken.
Tyttö piristyi alkuillasta vaikka kuumetta olikin 37,3-38,6. Pissa oli vaaleanpunaista, mutta emme siitä olleet varsinaisesti huolissamme, koska tyttö oli päivän aikana juonut vain marja-aroniamehua ja syönyt vain mansikoita. Soitin kuitenkin päivystykseen ja siellä oltiin samaa mieltä. Nesteytyksestä muistuttivat ja olivat kanssani samaa mieltä siitä, että tytön reumaepäilyä onkin tutkittava hieman nopeammalla aikataululla kuin alunperin oli suunniteltu. Yöksi annoimme tytölle buranaa ja tyttö nukkuikin koko yön vaikka olikin välillä vähän levoton. Seitsemän maissa hän heräsi itkien, kuumetta oli 38,8. Uuden buranan voimin tyttö nukkui puoli kymppiin ja oli kuin uusi tyttö.
Sunnuntaina aamupäivän aikana tytöllä oli kuumetta 36,6-38,1. Tyttö oli niin reipas, että jos edeltävä päivä ei olisi ollut mielessä, en olisi kuumetta edes mitannut. Anoppikin, joka on sairaanhoitaja, ihmetteli, kuinka pirteä tyttö on, vaikka kuumetta on paljon. Iltapäivällä kuumetta oli 39,0 korkeimmillaan, mutta sitäkään ei tytöstä huomannut. Illalla lämpömittari näytti lukemia 36,8-38,1. Sakkaavaa kuumetta oli siis koko päivän.
Maanantai aamuna tytöllä oli klo 5.30 kuumetta 39,5. JA hetken päästä 37 ja risat. Annoimme kuitenkin buranaa, mikä laski kuumetta. Päivällä kuumetta oli 37,4-38,6. Tyttö valitteli kipua sormissa. Tässä vaiheessa olimme siinä ajatuksessa, että tytöllä on lastenreuman aiheuttamia kuumepiikkejä, mutta käynti terveyskeskuksessa hieman sekoitti ajatuksia. Lääkärin mielestä tytöllä ei ollut "reumaattia oireita". Varpaillaan kävely oli hänen mielestään normaalia. Tytöstä otettiin iso kasa verinäytteitä ja pissanäytteitä varten saimme purkit myös. Tässä vaiheessa huoli oli kova, kun lastenreuma ei oireita selittänytkään. Soittoajan saimme keskiviikolle.
Tiistaina 29.10 klo 5.30-7.45 välisenä aikana tytön kuume vaihteli välillä 37,9-39,9. Tyttö oli itkuinen ja ärtyisä eikä antanut koskea jalkoihin saatika niitä taivutella. Päivällä kuumetta oli 38-38,8, Illalla 37,5. Tyttö valitteli sormiaan eikä saanut tarraa irti arkista. Illalla kävimme päivystyksessä, kun tyttö valitteli niskaansa eikä antanut siihen koskea. Tässä vaiheessa epäilimme tietenkin aivokalvontulehdusta, mikä onneksi oli väärä hälytys. Ilmeisesti joku hetkellinen lihaskramppi. Lääkäri päivystyksessä oli myös sitä mieltä, että tytöllä ei ole mitään lastenreumaa tukevia oireita. Harmitti ihan vietävästi. Tyttö lämpeni tähän lääkäriin tosi hitaasti ja teimme jo melkein lähtöä, kun tyttö itse ehdotti, että jos lääkäri katsoisi hänen jalkojaan. Nilkkoihin sattui selvästi taivuteltaessa, mutta tästä lääkäri ei ollut moksiskaan ja polvissa ei hänen mukaansa ollut turvotusta.
Keskiviikkona tytön kuume sakkasi välillä 37,1-39,1. Soittoajalla selvisi, että pissanäyte on lähtenyt viljelyyn yhden markkerin takia. Lääkäri halusi nähdä meidät seuraavana päivänä ja sanoi, että hän tulee tekemään lähetteen keskussairaalaan niveloireiden ja kuumeilun takia. Olin hieman, että täh? Olin ennen puhelua päättänyt vaatia lähetettä. Oireet mielestäni puolsivat sitä, ja jotenkin vallalla oli tunne, että fysioterapeutti, joka on 16 vuotta hoitanut lastenreumapotilaita tietää enemmän aiheesta kuin yleislääkäri. Sen verran harvinaisesta taudista kuitenkin on kyse. Mutta eipähän tarvinut vaatia. Koko päivän sitten tarkkailimme tytön pissaamista ja illalla tytön pissaaminen olikin sitten hankalaa. Sitä en sitten tiedä, että sattuiko pissaaminen oikeasti vai ärsyttikö kyttääminen.
No nyt minun täytyy taas mennä. Palaan asiaan.
Tyttö piristyi alkuillasta vaikka kuumetta olikin 37,3-38,6. Pissa oli vaaleanpunaista, mutta emme siitä olleet varsinaisesti huolissamme, koska tyttö oli päivän aikana juonut vain marja-aroniamehua ja syönyt vain mansikoita. Soitin kuitenkin päivystykseen ja siellä oltiin samaa mieltä. Nesteytyksestä muistuttivat ja olivat kanssani samaa mieltä siitä, että tytön reumaepäilyä onkin tutkittava hieman nopeammalla aikataululla kuin alunperin oli suunniteltu. Yöksi annoimme tytölle buranaa ja tyttö nukkuikin koko yön vaikka olikin välillä vähän levoton. Seitsemän maissa hän heräsi itkien, kuumetta oli 38,8. Uuden buranan voimin tyttö nukkui puoli kymppiin ja oli kuin uusi tyttö.
Sunnuntaina aamupäivän aikana tytöllä oli kuumetta 36,6-38,1. Tyttö oli niin reipas, että jos edeltävä päivä ei olisi ollut mielessä, en olisi kuumetta edes mitannut. Anoppikin, joka on sairaanhoitaja, ihmetteli, kuinka pirteä tyttö on, vaikka kuumetta on paljon. Iltapäivällä kuumetta oli 39,0 korkeimmillaan, mutta sitäkään ei tytöstä huomannut. Illalla lämpömittari näytti lukemia 36,8-38,1. Sakkaavaa kuumetta oli siis koko päivän.
Maanantai aamuna tytöllä oli klo 5.30 kuumetta 39,5. JA hetken päästä 37 ja risat. Annoimme kuitenkin buranaa, mikä laski kuumetta. Päivällä kuumetta oli 37,4-38,6. Tyttö valitteli kipua sormissa. Tässä vaiheessa olimme siinä ajatuksessa, että tytöllä on lastenreuman aiheuttamia kuumepiikkejä, mutta käynti terveyskeskuksessa hieman sekoitti ajatuksia. Lääkärin mielestä tytöllä ei ollut "reumaattia oireita". Varpaillaan kävely oli hänen mielestään normaalia. Tytöstä otettiin iso kasa verinäytteitä ja pissanäytteitä varten saimme purkit myös. Tässä vaiheessa huoli oli kova, kun lastenreuma ei oireita selittänytkään. Soittoajan saimme keskiviikolle.
Tiistaina 29.10 klo 5.30-7.45 välisenä aikana tytön kuume vaihteli välillä 37,9-39,9. Tyttö oli itkuinen ja ärtyisä eikä antanut koskea jalkoihin saatika niitä taivutella. Päivällä kuumetta oli 38-38,8, Illalla 37,5. Tyttö valitteli sormiaan eikä saanut tarraa irti arkista. Illalla kävimme päivystyksessä, kun tyttö valitteli niskaansa eikä antanut siihen koskea. Tässä vaiheessa epäilimme tietenkin aivokalvontulehdusta, mikä onneksi oli väärä hälytys. Ilmeisesti joku hetkellinen lihaskramppi. Lääkäri päivystyksessä oli myös sitä mieltä, että tytöllä ei ole mitään lastenreumaa tukevia oireita. Harmitti ihan vietävästi. Tyttö lämpeni tähän lääkäriin tosi hitaasti ja teimme jo melkein lähtöä, kun tyttö itse ehdotti, että jos lääkäri katsoisi hänen jalkojaan. Nilkkoihin sattui selvästi taivuteltaessa, mutta tästä lääkäri ei ollut moksiskaan ja polvissa ei hänen mukaansa ollut turvotusta.
Keskiviikkona tytön kuume sakkasi välillä 37,1-39,1. Soittoajalla selvisi, että pissanäyte on lähtenyt viljelyyn yhden markkerin takia. Lääkäri halusi nähdä meidät seuraavana päivänä ja sanoi, että hän tulee tekemään lähetteen keskussairaalaan niveloireiden ja kuumeilun takia. Olin hieman, että täh? Olin ennen puhelua päättänyt vaatia lähetettä. Oireet mielestäni puolsivat sitä, ja jotenkin vallalla oli tunne, että fysioterapeutti, joka on 16 vuotta hoitanut lastenreumapotilaita tietää enemmän aiheesta kuin yleislääkäri. Sen verran harvinaisesta taudista kuitenkin on kyse. Mutta eipähän tarvinut vaatia. Koko päivän sitten tarkkailimme tytön pissaamista ja illalla tytön pissaaminen olikin sitten hankalaa. Sitä en sitten tiedä, että sattuiko pissaaminen oikeasti vai ärsyttikö kyttääminen.
No nyt minun täytyy taas mennä. Palaan asiaan.
Mietteitä Evoniasta
Niin tuossa taannoin päädyin kokeilemaan Evonia hiusten tehoravinnetta.
Evonian sanotaan edistävän hiusten kasvua ja antavan kasvuvoimaa hiusjuurille. Evonian sanotaan myös sisältävän vahvojen hiusten rakentumiseen tarvittavia ravintoaineita, joiden avulla hiussolut muodostuvat mahdollisimman laadukkaiksi ja säilyttävät elinvoimansa pitkään.
Minulle kaveri mainosti lisäksi, että tukasta tulee silkkisen ja hyvinvoivan näköinen. Nyt on sitten yksi paketti syöty ja täytyy sanoa, että tukka tuntuu silkkisemmältä. Mutta eipä tukka minusta paremmalta näytä. Tukka on karhean näköinen edelleen vaikkei enää siltä tunnukaan. Tukkaa mulla on aina ollut enemmän kuin laki sallii enkä nyt varsinaisesti koe, että sitä olisi tullut normaalia enemmän lisää. Mikä on tietysti minun kohdalla ihan hyvä asia. Tukka kihartuu taas kovasti, mutta tämä voi johtua jo ihan siitä, että senttejä lähti tukasta pois se parikymmentä ja risat. En tiedä, tulenko uutta pakkausta ostamaan. Ei täysin turha kokeilu, mutta ei nyt ihan vakuuttanutkaan.
Oletko sinä kokeillut Evoniaa?
Evonian sanotaan edistävän hiusten kasvua ja antavan kasvuvoimaa hiusjuurille. Evonian sanotaan myös sisältävän vahvojen hiusten rakentumiseen tarvittavia ravintoaineita, joiden avulla hiussolut muodostuvat mahdollisimman laadukkaiksi ja säilyttävät elinvoimansa pitkään.
Minulle kaveri mainosti lisäksi, että tukasta tulee silkkisen ja hyvinvoivan näköinen. Nyt on sitten yksi paketti syöty ja täytyy sanoa, että tukka tuntuu silkkisemmältä. Mutta eipä tukka minusta paremmalta näytä. Tukka on karhean näköinen edelleen vaikkei enää siltä tunnukaan. Tukkaa mulla on aina ollut enemmän kuin laki sallii enkä nyt varsinaisesti koe, että sitä olisi tullut normaalia enemmän lisää. Mikä on tietysti minun kohdalla ihan hyvä asia. Tukka kihartuu taas kovasti, mutta tämä voi johtua jo ihan siitä, että senttejä lähti tukasta pois se parikymmentä ja risat. En tiedä, tulenko uutta pakkausta ostamaan. Ei täysin turha kokeilu, mutta ei nyt ihan vakuuttanutkaan.
Oletko sinä kokeillut Evoniaa?
torstai 7. marraskuuta 2013
Meillä tykätään musiikista
Meillä tykätään kovasti musiikista. Tyttö on kova laulamaan ja poikakin tuntuu musiikista tykkäävän. Mieskin on joitakin lastenlauluja jo oppinut. Viime yönä sain idean kerätä suosikkilaulujen sanat tähän blogiin. Eipähän tarvitse erikseen googletella samoja sivuja tai pitää kännyssä pitkää suosikkilistaa. Mutta tässä nyt muutamat laulun sanat
Meksikon pikajuna
1. Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on, valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin, Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää. Ensi luokan vaunussa uninen on tunnelma. Matkustajat, miehet, naiset, kaikki torkkuvat. Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy missä lienee pysähdyksen syy?
2. Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa, sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa. Pikku-Pete, Iso-Pat - gangstereita molemmat - kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa. "Kädet ylös, gentlemen!", huutaa käskyn terävän Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee. "Viisainta kun jokainen nyt lompsan aukaisee - kuula sille, joka kenkkuilee!"
3. Vastustaa ei kukaan voi - Pikku-Pete vartioi, Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot. Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksin tein. Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää - Pikku-Pete hohotelee kohti kurkkuaan. "Miehet lyödään tainnoksiin, mut naiset viedään pois! Lempimättä nyt en olla vois."
4. Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi kumppaniinsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin - viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa." Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Senores! Meille tehkää mitä vain, mut naiset säästäkää - muuten teistä kehno muisto jää!"
5. Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus - haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa. Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias, vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa. Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan: "Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee - tehdään niin kuin rosvot määräilee!"
6. vanhapiika hypähtää, Patin kaulaan siihen jää, vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois, nainen lemmenkipeä muiskuissaan on ripeä eikä Patin vastustelu niitä estää vois hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu, vanhanpiian kuiskiessa "Darling, I love you!" matkustaja tuijottavat silmät selällään kuinka kaikki oikein päättyykään
7. kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat tulisia ovat, niissä hehkuu lemmenlies kiljuu rosvo "kuulkaas Miss, minä olen naimisis' ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies, kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa" puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa, junavaunun ovesta hän säntää pakoon jees muttei pääse metriäkään ees
8. ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljän nyt, pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee vapauden takaisin, Iso-Pat saa tietenkin, vuorostansa apua jo Pete huutelee vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan
kun ei Pete pysty loistamaan
9. itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu Peten leukaan täräyttää suoran oikean
untenmailla otsa hies' siinä uinuu pikkumies Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan ehdi ei hän aseeseen, tarttua hän uudelleen vanhanpiian nyrkki puhuu - vaikka tuhanteen tuomari nyt laskea kai lukujansa sais, ennen kuin Pat siitä virkoais
(sanat http://keskustelu.suomi24.fi/node/206741)
Autolla ajetaan varovarovasti
;Minä menin ostoksille, menin hattupuotiin.;
;Ostin nyökytystä, se oli tullut muotiin;
;Minä menin ostoksille, menin karkkipuotiin;
;Ostin maiskutusta, se oli tullut muotiin;
(sanat http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1947291-menin-hanska-puotiin-ostin-taputuksia-ne-oli-tullut-muotiin-mika-laulu/)
Uu onni konni
Uu onni konni saa uu onni.
Vaa vaa vaa pikkadaijaijaa-a.
Vaa vaa vaa pikkadaijaijaa-a.
Uuvi, uuvi, uuvi pikitsi.
Tykätäänkö teillä musiikista?
Meksikon pikajuna
1. Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on, valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin, Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää. Ensi luokan vaunussa uninen on tunnelma. Matkustajat, miehet, naiset, kaikki torkkuvat. Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy missä lienee pysähdyksen syy?
2. Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa, sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa. Pikku-Pete, Iso-Pat - gangstereita molemmat - kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa. "Kädet ylös, gentlemen!", huutaa käskyn terävän Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee. "Viisainta kun jokainen nyt lompsan aukaisee - kuula sille, joka kenkkuilee!"
3. Vastustaa ei kukaan voi - Pikku-Pete vartioi, Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot. Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksin tein. Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää - Pikku-Pete hohotelee kohti kurkkuaan. "Miehet lyödään tainnoksiin, mut naiset viedään pois! Lempimättä nyt en olla vois."
4. Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi kumppaniinsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin - viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa." Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Senores! Meille tehkää mitä vain, mut naiset säästäkää - muuten teistä kehno muisto jää!"
5. Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus - haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa. Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias, vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa. Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan: "Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee - tehdään niin kuin rosvot määräilee!"
6. vanhapiika hypähtää, Patin kaulaan siihen jää, vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois, nainen lemmenkipeä muiskuissaan on ripeä eikä Patin vastustelu niitä estää vois hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu, vanhanpiian kuiskiessa "Darling, I love you!" matkustaja tuijottavat silmät selällään kuinka kaikki oikein päättyykään
7. kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat tulisia ovat, niissä hehkuu lemmenlies kiljuu rosvo "kuulkaas Miss, minä olen naimisis' ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies, kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa" puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa, junavaunun ovesta hän säntää pakoon jees muttei pääse metriäkään ees
8. ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljän nyt, pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee vapauden takaisin, Iso-Pat saa tietenkin, vuorostansa apua jo Pete huutelee vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan
kun ei Pete pysty loistamaan
9. itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu Peten leukaan täräyttää suoran oikean
untenmailla otsa hies' siinä uinuu pikkumies Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan ehdi ei hän aseeseen, tarttua hän uudelleen vanhanpiian nyrkki puhuu - vaikka tuhanteen tuomari nyt laskea kai lukujansa sais, ennen kuin Pat siitä virkoais
(sanat http://keskustelu.suomi24.fi/node/206741)
Autolla ajetaan varovarovasti
Autolla
ajetaan varovarovasti ettei kaatuisi kallis lasti, suoraa
tietä ja suoraa tietä, mäkiä on matkan varrella. Pois
lapset alta, tie näyttää kapealta! Mittari
näyttää kahdeksaakymppiä, jarrut on epäkunnossa!
Viisi vauhtiveikkoa
Viisi vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Ja Peukku luovutti.
Neljä vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Suomensotti luovutti.
Kolme vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Oltermanni luovutti.
Kaksi vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Molemmat huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Kultaralli luovutti.
Yksi vauhtiveikko aikoo matkustaa. Asettuupa pientareelle, käy jo liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Hänkin huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Pikkurilli luovutti.
Viisi vauhtiveikkoa käyvät nukkumaan. Koko jengi väsynyt kai on jo liftaamaan. Äiti tulee kammariin ja heidät peittelee. Päitä vähän silittää ja suukot jakelee:
Ensin Peukulle, SMACK! Suomensotille, SMACK! Oltermannille, SMACK! Kultarallille, SMACK!
ja Pikkurillille kaks, SMACK SMACK!
(sanat http://harakanpojalta.blogspot.fi/2010/07/auto-laulut.html)
Muotilaulu
;Minä menin ostoksille, menin hanskapuotiin.;
;Ostin taputusta, se oli tullut muotiin;
;Minä menin ostoksille, menin kenkäpuotiin.;
;Ostin tömistystä, se oli tullut muotiin;
Viisi vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Ja Peukku luovutti.
Neljä vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Suomensotti luovutti.
Kolme vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Oltermanni luovutti.
Kaksi vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Molemmat huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Kultaralli luovutti.
Yksi vauhtiveikko aikoo matkustaa. Asettuupa pientareelle, käy jo liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Hänkin huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Pikkurilli luovutti.
Viisi vauhtiveikkoa käyvät nukkumaan. Koko jengi väsynyt kai on jo liftaamaan. Äiti tulee kammariin ja heidät peittelee. Päitä vähän silittää ja suukot jakelee:
Ensin Peukulle, SMACK! Suomensotille, SMACK! Oltermannille, SMACK! Kultarallille, SMACK!
ja Pikkurillille kaks, SMACK SMACK!
(sanat http://harakanpojalta.blogspot.fi/2010/07/auto-laulut.html)
;Ostin taputusta, se oli tullut muotiin;
;Ostin tömistystä, se oli tullut muotiin;
;Ostin nyökytystä, se oli tullut muotiin;
;Minä menin ostoksille, menin karkkipuotiin;
;Ostin maiskutusta, se oli tullut muotiin;
(sanat http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1947291-menin-hanska-puotiin-ostin-taputuksia-ne-oli-tullut-muotiin-mika-laulu/)
Uu onni konni
Uu onni konni saa uu onni.
Vaa vaa vaa pikkadaijaijaa-a.
Vaa vaa vaa pikkadaijaijaa-a.
Uuvi, uuvi, uuvi pikitsi.
Leipuri
hiiva
Työnnän
pullat uunihin. Vedän
valmiit takaisin. Näin
piipusta kun savu kohoaa. Leipuri
hiiva, hän asuu
kumputiellä. Hän
pullat, kaakut leipoo siellä. Näin
piipusta kun savu kohoaa.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Mainosta pukkaa
Mamma rimpuilee blogissa on käynnissä arvonta. Kannattaa käydä tsekkaamassa, ihan jo siksi, että postauksessa kerrotaan tyypistä, jolla asenne on kohdillaan eli Pekka Hyysalosta. Mieletön taistelu tyypillä takana. Ja edessä. Tätä asennetta voit tukea ostamalla jotain Pekan FightBack nettikaupasta.
Sairauskertomus, osa 2
Ja tässä jatkoa edeltävään postaukseen. Osaa 1 myös hieman päivitetty.
Tarkkailua ei tarvinnut kauan tehdä, sillä melko pian eräänä perjantai-iltana tyttö selvästi ontui ja itki kipua kävellessään. Soitin heti kuin mahdollista neuvolaan ja sainkin luvan soittaa fysioterapeutille. Aika järjestyi kohtuu nopeasti kahden viikon päähän. Fysioterapiakäyntiä edeltävänä päivänä olimme muskarissa ja siellä tytölle tuli jälleen ihmeellinen kuumepiikki. Kuumemittarilla tätä ei ole varmennettu, mutta otsa oli hetken aikaa tulikuuma. En heti tajunnut, mitä tapahtuu, kun tyttö ei reippaan alun jälkeen enää tehnyt oikein mitään kunnolla. Ja sitten hän väsähti yhden leikin aikana syliini. Pois kun olisi pitänyt lähteä, tyttö valahti lattialle. Luulin, että hän uhmailee, mutta kun jatkoin lähdön tekoa ja tyttö purskahti itkuun, tajusin, että nyt on joku oikeasti vialla. Ja otsa oli tosiaan tulikuuma. Kotiin kun päästiin, kuumetta ei enää ollut ja tyttö kirmasi menemään, minkä kerkisi.
24.10 meillä oli sitten tosiaan se fysisaika. Melkoinen järkytys oli, kun kuvittelin, että saamme jumppaohjeita ja puhumme tukikengistä tai jalan teippauksista, mutta saankin kuulla, että tytön kohdalla on syytä epäillä lastenreumaa. Epäily syntyi siitä, että tyttö ei kivun takia antanut taivuttaa nilkkojaan ja polvet vaikuttivat turvonneilta. Jalkaterien asentovirheet kävellessä, väärä juoksutapa ja kuumepiikit olivat myös epäilyn taustalla. Yllättävin oireeksi katsottu asia oli tytön tapa kävellä varpaillaan pitkiäkin jaksoja. Asento kuulemma vähentää kipua nilkkoihin.
Sellainen pommi. Jatkosta sovittiin seuraavaa
* yhteys lääkäriin verikokeita varten
* oirepäiväkirjan pito
* kylmähoito nilkoille ja polville
* seuraava käynti
Fysioterapeutti painotti, että kyse on vasta epäilystä. Kyse voi olla myös siitä, että aikaisemmin kärsitty korvatulehdus on levittänyt tulehdusta myös muualle kroppaan. Hän myös painotti sitä, että jos kyse on lastenreumasta, on sairaus löydetty ajoissa. Tautihan voi levitä jokaiseen niveleen, tytöllä se olisi vasta kahdessa nivelessä. Laiha lohtu.
Lisää seuraavassa osassa
Tarkkailua ei tarvinnut kauan tehdä, sillä melko pian eräänä perjantai-iltana tyttö selvästi ontui ja itki kipua kävellessään. Soitin heti kuin mahdollista neuvolaan ja sainkin luvan soittaa fysioterapeutille. Aika järjestyi kohtuu nopeasti kahden viikon päähän. Fysioterapiakäyntiä edeltävänä päivänä olimme muskarissa ja siellä tytölle tuli jälleen ihmeellinen kuumepiikki. Kuumemittarilla tätä ei ole varmennettu, mutta otsa oli hetken aikaa tulikuuma. En heti tajunnut, mitä tapahtuu, kun tyttö ei reippaan alun jälkeen enää tehnyt oikein mitään kunnolla. Ja sitten hän väsähti yhden leikin aikana syliini. Pois kun olisi pitänyt lähteä, tyttö valahti lattialle. Luulin, että hän uhmailee, mutta kun jatkoin lähdön tekoa ja tyttö purskahti itkuun, tajusin, että nyt on joku oikeasti vialla. Ja otsa oli tosiaan tulikuuma. Kotiin kun päästiin, kuumetta ei enää ollut ja tyttö kirmasi menemään, minkä kerkisi.
24.10 meillä oli sitten tosiaan se fysisaika. Melkoinen järkytys oli, kun kuvittelin, että saamme jumppaohjeita ja puhumme tukikengistä tai jalan teippauksista, mutta saankin kuulla, että tytön kohdalla on syytä epäillä lastenreumaa. Epäily syntyi siitä, että tyttö ei kivun takia antanut taivuttaa nilkkojaan ja polvet vaikuttivat turvonneilta. Jalkaterien asentovirheet kävellessä, väärä juoksutapa ja kuumepiikit olivat myös epäilyn taustalla. Yllättävin oireeksi katsottu asia oli tytön tapa kävellä varpaillaan pitkiäkin jaksoja. Asento kuulemma vähentää kipua nilkkoihin.
Sellainen pommi. Jatkosta sovittiin seuraavaa
* yhteys lääkäriin verikokeita varten
* oirepäiväkirjan pito
* kylmähoito nilkoille ja polville
* seuraava käynti
Fysioterapeutti painotti, että kyse on vasta epäilystä. Kyse voi olla myös siitä, että aikaisemmin kärsitty korvatulehdus on levittänyt tulehdusta myös muualle kroppaan. Hän myös painotti sitä, että jos kyse on lastenreumasta, on sairaus löydetty ajoissa. Tautihan voi levitä jokaiseen niveleen, tytöllä se olisi vasta kahdessa nivelessä. Laiha lohtu.
Lisää seuraavassa osassa
maanantai 4. marraskuuta 2013
Sairauskertomus, osa 1
Nimettäköön tämä teksti nyt näin. Vielä on auki, miten juttu etenee, joten se puoltaa tuota nineä. Todennäköisesti en myöskään ehdi kaikkea tapahtunutta kirjoittamaan, joten senkin takia osa 1.
En tiedä, mistä kaikki alkoi, mutta jostain on aloitettava. Kertomuksesta ei tule tarkka siksikään, että suurin osa tapahtumista ajoittuu ajanjaksoihin, joilta muistikuvat ovat väsymyksen takia huonot. Mutta siis asiaan. Tyttö kärsi korvatulehduskierteestä keväällä 2012 ja korvien putkitus tehtiin elokuun alussa 2012. Pari viikkoa putkituksen jälkeen tyttö oppi kävelemään. (Tasapaino ei ollut päässyt kehittymään kierteestä johtuen). Jossain vaiheessa syksyllä / alkutalvella kiinnitimme huomiota siihen, että tyttö käveli jalkaterät sisäänpäin, oikea jalkaterä vähän, vasen enemmän. Kaksivuotisneuvolassa asiasta mainitsin ja siellä asian sanottiin olevan ihan normaalia ja neuvottiin sanallisesti korjaamaan kävelyä. Näin teimme. Tuli kevät ja kesä, poika syntyi. Tyttö käveli edelleen jalkaterät sisäänpäin. Mielestäni jopa hieman enemmän, korjauspyyntöihini hän ei oikein reagoinnut. Ajattelin sen johtuvan meneillään olevasta uhma-vauvailukaudesta. Tyttö mainitsi joinakin kertoina kivusta, mutta sellaisissa tilanteissa, että ajattelimme sen olevan matkimista. Minä valitin selkääni ja mies mm. sählyssä kipeytynyttä jalkaa ja raksahommissa kipeytynyttä selkää. Sovimme, että emme enää valita kipuja tytön nähden. Tytön kipu ei myöskään ikinä yksilöitynyt mihinkään tiettyyn kohtaan, ehkä siksi, ettemme asiasta kovasti kysyneetkään.
Sitten tuli syksy ja tyttö aloitti hoidossa. Uhma ja vauvaillu jatkui, samoin jalkaterät sisäänpäin kävely. Jossain vaiheessa olimme myös huomanneet, että juostessa tytön vasen jalka jättää tekemättä juoksuliikkeen, jalka siirtyy eteenpäin sivun kautta, Charlie Chaplin tyyliin. Tytöllä oli joitakin muutaman hetken kestäviä kuumepiikkejä, mitä emme ymmärtäneet. Ihan kuin hän olisi riskannut itselleen kuumeen hetkeksi. Kuumemittariakin epäilimme, mutta lukemat olivat järkevät kaikilla muilla paitsi tytöllä. Hoidossa hoitotäti otti puheeksi kävelyn, sanoi, että oli unohtanut ottaa kävelyn puheeksi jo keväällä.. Kerroin, että neuvolan mielestä tilanne on normaali, mutta että olin aikeissa ottaa asian puheeksi uudelleen, koska asia minua vaivasi. Hoitotätinkin mielestä asiasta kannattaisi uudelleen mainita, sillä hänen mielestään muut lapset eivät kävele kuten tyttömme.
Tuli seuraava pojan neuvola ja otin asian uudestaan puheeksi. Neuvolassa sanottiin, että joillain lapsilla nivelet ovat tiukat ja silloin saattaa olla paikallaan käynti fysioterapeutin luona tarkistuksen ja jumppaohjeiden takia. Lisäksi neuvolatäti kysyi kompuroiko tyttömme. Vastasin, että kyllä, mielestäni paljon, mutta en osaa sanoa, kompuroiko enemmän kuin muut. (Myöhemmin kysyin tätä hoitotätiltä, hänen mielestään tyttö kompuroi enemmän kuin muut lapset). Sovimme, että voin tuoda tytön näytille neuvolaan pojan neuvolakäynnin yhteydessä, jolloin tilanne voidaan tarkistaa. Sovimme myös, että rupean tarkkailemaan tilannetta, erityishuomio kompuroinnissa. Fysioterapeutin lähetteeseen voitaisiin sitten mainita tilanteita, missä tyttö kompuroi.
Näin päättyi osa 1. Alkaa nukutuspuuhat tässä taloudessa. Palataan asiaan osassa 2.
En tiedä, mistä kaikki alkoi, mutta jostain on aloitettava. Kertomuksesta ei tule tarkka siksikään, että suurin osa tapahtumista ajoittuu ajanjaksoihin, joilta muistikuvat ovat väsymyksen takia huonot. Mutta siis asiaan. Tyttö kärsi korvatulehduskierteestä keväällä 2012 ja korvien putkitus tehtiin elokuun alussa 2012. Pari viikkoa putkituksen jälkeen tyttö oppi kävelemään. (Tasapaino ei ollut päässyt kehittymään kierteestä johtuen). Jossain vaiheessa syksyllä / alkutalvella kiinnitimme huomiota siihen, että tyttö käveli jalkaterät sisäänpäin, oikea jalkaterä vähän, vasen enemmän. Kaksivuotisneuvolassa asiasta mainitsin ja siellä asian sanottiin olevan ihan normaalia ja neuvottiin sanallisesti korjaamaan kävelyä. Näin teimme. Tuli kevät ja kesä, poika syntyi. Tyttö käveli edelleen jalkaterät sisäänpäin. Mielestäni jopa hieman enemmän, korjauspyyntöihini hän ei oikein reagoinnut. Ajattelin sen johtuvan meneillään olevasta uhma-vauvailukaudesta. Tyttö mainitsi joinakin kertoina kivusta, mutta sellaisissa tilanteissa, että ajattelimme sen olevan matkimista. Minä valitin selkääni ja mies mm. sählyssä kipeytynyttä jalkaa ja raksahommissa kipeytynyttä selkää. Sovimme, että emme enää valita kipuja tytön nähden. Tytön kipu ei myöskään ikinä yksilöitynyt mihinkään tiettyyn kohtaan, ehkä siksi, ettemme asiasta kovasti kysyneetkään.
Sitten tuli syksy ja tyttö aloitti hoidossa. Uhma ja vauvaillu jatkui, samoin jalkaterät sisäänpäin kävely. Jossain vaiheessa olimme myös huomanneet, että juostessa tytön vasen jalka jättää tekemättä juoksuliikkeen, jalka siirtyy eteenpäin sivun kautta, Charlie Chaplin tyyliin. Tytöllä oli joitakin muutaman hetken kestäviä kuumepiikkejä, mitä emme ymmärtäneet. Ihan kuin hän olisi riskannut itselleen kuumeen hetkeksi. Kuumemittariakin epäilimme, mutta lukemat olivat järkevät kaikilla muilla paitsi tytöllä. Hoidossa hoitotäti otti puheeksi kävelyn, sanoi, että oli unohtanut ottaa kävelyn puheeksi jo keväällä.. Kerroin, että neuvolan mielestä tilanne on normaali, mutta että olin aikeissa ottaa asian puheeksi uudelleen, koska asia minua vaivasi. Hoitotätinkin mielestä asiasta kannattaisi uudelleen mainita, sillä hänen mielestään muut lapset eivät kävele kuten tyttömme.
Tuli seuraava pojan neuvola ja otin asian uudestaan puheeksi. Neuvolassa sanottiin, että joillain lapsilla nivelet ovat tiukat ja silloin saattaa olla paikallaan käynti fysioterapeutin luona tarkistuksen ja jumppaohjeiden takia. Lisäksi neuvolatäti kysyi kompuroiko tyttömme. Vastasin, että kyllä, mielestäni paljon, mutta en osaa sanoa, kompuroiko enemmän kuin muut. (Myöhemmin kysyin tätä hoitotätiltä, hänen mielestään tyttö kompuroi enemmän kuin muut lapset). Sovimme, että voin tuoda tytön näytille neuvolaan pojan neuvolakäynnin yhteydessä, jolloin tilanne voidaan tarkistaa. Sovimme myös, että rupean tarkkailemaan tilannetta, erityishuomio kompuroinnissa. Fysioterapeutin lähetteeseen voitaisiin sitten mainita tilanteita, missä tyttö kompuroi.
Näin päättyi osa 1. Alkaa nukutuspuuhat tässä taloudessa. Palataan asiaan osassa 2.
lauantai 2. marraskuuta 2013
Nenän kaivamisesta
Meidän tytöllä oli flunssa muistaakseni keväällä / alkukesästä ja silloin hän oppi kammottavan tavan eli nenän kaivamisen. Isoin elkein, joka paikassa. Ja sormi tietenkin löysi aina tiensä nenästä suuhun. Kieltämisellä ei tietenkään ollut mitään vaikutusta tai jos olikin niin tyttö vain kaivoi nenäänsä vielä enemmän.
Tytön mummi ja täti keksivät jossain vaiheessa pelotella tyttöä siitä, että nenästä tulee töpselinenä, jos sitä (liikaa) kaivelee. Tämä rupesi tyttöä jo hieman mietityttämään (ihanan turhamaista jo noin pienenä), mutta emme onnistuneet löytämään googlella tarpeeksi pelottavaa kuvaa. Asia jäi siis vähän niin kuin kesken. Jatkoin töpselinenästä puhumisesta ja tyttö sitä hieman mietti, mutta jatkoi nenän kaivamista.
Eilen katsoin sattumalta paikallisuutisten uusintoja enkä muista, minkä maakunnan uutisista oli kyse, mutta he näyttivät kuitenkin pätkän Viivi ja Wagner näytelmän harjoituksista. Ja Wagnerilla oli mitä huvittavin töpselinenä. Googlesta löysinkin oheisen sivun / kuvan. Näytin sitä tytölle ja kerroin, että tuollaisen hän saa, jos jatkaa nenänsä kaivamista. Tyttö sanoi, ettei hän tuollaista halua ja lopetti nenänsä kaivamisen. Pari kertaa olen joutunut kuvan näyttämään tämänkin jälkeen ja vastaus on ollut aina sama. Huomattavasti vähemmän tyttö on kuitenkin nenäänsä nyt kaivanut. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta.
Miten sinä olet päässyt lasten "ei niin kivoista tavoista" eroon?
Tytön mummi ja täti keksivät jossain vaiheessa pelotella tyttöä siitä, että nenästä tulee töpselinenä, jos sitä (liikaa) kaivelee. Tämä rupesi tyttöä jo hieman mietityttämään (ihanan turhamaista jo noin pienenä), mutta emme onnistuneet löytämään googlella tarpeeksi pelottavaa kuvaa. Asia jäi siis vähän niin kuin kesken. Jatkoin töpselinenästä puhumisesta ja tyttö sitä hieman mietti, mutta jatkoi nenän kaivamista.
Eilen katsoin sattumalta paikallisuutisten uusintoja enkä muista, minkä maakunnan uutisista oli kyse, mutta he näyttivät kuitenkin pätkän Viivi ja Wagner näytelmän harjoituksista. Ja Wagnerilla oli mitä huvittavin töpselinenä. Googlesta löysinkin oheisen sivun / kuvan. Näytin sitä tytölle ja kerroin, että tuollaisen hän saa, jos jatkaa nenänsä kaivamista. Tyttö sanoi, ettei hän tuollaista halua ja lopetti nenänsä kaivamisen. Pari kertaa olen joutunut kuvan näyttämään tämänkin jälkeen ja vastaus on ollut aina sama. Huomattavasti vähemmän tyttö on kuitenkin nenäänsä nyt kaivanut. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta.
Miten sinä olet päässyt lasten "ei niin kivoista tavoista" eroon?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)