Meillä tykätään musiikista

Meillä tykätään kovasti musiikista. Tyttö on kova laulamaan ja poikakin tuntuu musiikista tykkäävän. Mieskin on joitakin lastenlauluja jo oppinut. Viime yönä sain idean kerätä suosikkilaulujen sanat tähän blogiin. Eipähän tarvitse erikseen googletella samoja sivuja tai pitää kännyssä pitkää suosikkilistaa. Mutta tässä nyt muutamat laulun sanat

Meksikon pikajuna

1. Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on, valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin, Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää. Ensi luokan vaunussa uninen on tunnelma. Matkustajat, miehet, naiset, kaikki torkkuvat. Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy missä lienee pysähdyksen syy?

2. Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa, sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa. Pikku-Pete, Iso-Pat - gangstereita molemmat - kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa. "Kädet ylös, gentlemen!", huutaa käskyn terävän Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee. "Viisainta kun jokainen nyt lompsan aukaisee - kuula sille, joka kenkkuilee!"

3. Vastustaa ei kukaan voi - Pikku-Pete vartioi, Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot. Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksin tein. Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää - Pikku-Pete hohotelee kohti kurkkuaan. "Miehet lyödään tainnoksiin, mut naiset viedään pois! Lempimättä nyt en olla vois."

4. Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi kumppaniinsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin - viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa." Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Senores! Meille tehkää mitä vain, mut naiset säästäkää - muuten teistä kehno muisto jää!"

5. Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus - haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa. Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias, vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa. Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan: "Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee - tehdään niin kuin rosvot määräilee!"

6. vanhapiika hypähtää, Patin kaulaan siihen jää,  vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois,  nainen lemmenkipeä muiskuissaan on ripeä  eikä Patin vastustelu niitä estää vois  hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu,  vanhanpiian kuiskiessa "Darling, I love you!"  matkustaja tuijottavat silmät selällään  kuinka kaikki oikein päättyykään

7. kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat  tulisia ovat, niissä hehkuu lemmenlies  kiljuu rosvo "kuulkaas Miss, minä olen naimisis'  ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies,  kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa"  puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa,  junavaunun ovesta hän säntää pakoon jees  muttei pääse metriäkään ees

8. ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljän nyt,  pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee  vapauden takaisin, Iso-Pat saa tietenkin,  vuorostansa apua jo Pete huutelee  vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän  solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän  ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan
kun ei Pete pysty loistamaan

 9. itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu  Peten leukaan täräyttää suoran oikean
untenmailla otsa hies' siinä uinuu pikkumies  Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan  ehdi ei hän aseeseen, tarttua hän uudelleen   vanhanpiian nyrkki puhuu - vaikka tuhanteen  tuomari nyt laskea kai lukujansa sais,  ennen kuin Pat siitä virkoais

(sanat http://keskustelu.suomi24.fi/node/206741)



Autolla ajetaan varovarovasti

Autolla ajetaan varovarovasti ettei kaatuisi kallis lasti, suoraa tietä ja suoraa tietä, mäkiä on matkan varrella. Pois lapset alta, tie näyttää kapealta! Mittari näyttää kahdeksaakymppiä, jarrut on epäkunnossa!

Viisi vauhtiveikkoa

Viisi vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Ja Peukku luovutti.

Neljä vauhtiveikkoa aikoo matkustaa.  Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Suomensotti luovutti.

Kolme vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Kaikki huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Oltermanni luovutti.

Kaksi vauhtiveikkoa aikoo matkustaa. Asettuvat pientareelle, käyvät liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Molemmat huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Kultaralli luovutti.

Yksi vauhtiveikko aikoo matkustaa. Asettuupa pientareelle, käy jo liftaamaan. Tuolta tulee auto, jolla matka taittuisi. Hänkin huutaa: SEIS! Auto ohi pyyhkäisi. Pikkurilli luovutti.

Viisi vauhtiveikkoa käyvät nukkumaan. Koko jengi väsynyt kai on jo liftaamaan. Äiti tulee kammariin ja heidät peittelee. Päitä vähän silittää ja suukot jakelee:

Ensin Peukulle, SMACK! Suomensotille, SMACK! Oltermannille, SMACK! Kultarallille, SMACK!
ja Pikkurillille kaks, SMACK SMACK!

(sanat http://harakanpojalta.blogspot.fi/2010/07/auto-laulut.html)


Muotilaulu
;Minä menin ostoksille, menin hanskapuotiin.;
;Ostin taputusta, se oli tullut muotiin;

;Minä menin ostoksille, menin kenkäpuotiin.;
;Ostin tömistystä, se oli tullut muotiin;
 

;Minä menin ostoksille, menin hattupuotiin.;
;Ostin nyökytystä, se oli tullut muotiin;

;Minä menin ostoksille, menin karkkipuotiin;
;Ostin maiskutusta, se oli tullut muotiin;


(sanat http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1947291-menin-hanska-puotiin-ostin-taputuksia-ne-oli-tullut-muotiin-mika-laulu/)

Uu onni konni

Uu onni konni saa uu onni.
Uu onni konni saa uu onni.
Vaa vaa vaa pikkadaijaijaa-a.
Vaa vaa vaa pikkadaijaijaa-a.
Uuvi, uuvi, uuvi pikitsi.

Leipuri hiiva

Työnnän pullat uunihin. Vedän valmiit takaisin. Näin piipusta kun savu kohoaa. Leipuri hiiva, hän asuu kumputiellä. Hän pullat, kaakut leipoo siellä. Näin piipusta kun savu kohoaa.

(Sanat http://ohjelma.partio.fi/index.php?title=1.5.5._Leikit)

 

Tykätäänkö teillä musiikista?

 

Mainosta pukkaa

Mamma rimpuilee blogissa on käynnissä arvonta. Kannattaa käydä tsekkaamassa, ihan jo siksi, että postauksessa kerrotaan tyypistä, jolla asenne on kohdillaan eli Pekka Hyysalosta. Mieletön taistelu tyypillä takana. Ja edessä. Tätä asennetta voit tukea ostamalla jotain Pekan FightBack nettikaupasta.

Sairauskertomus, osa 2

Ja tässä jatkoa edeltävään postaukseen. Osaa 1 myös hieman päivitetty.

Tarkkailua ei tarvinnut kauan tehdä, sillä melko pian eräänä perjantai-iltana tyttö selvästi ontui ja itki kipua kävellessään. Soitin heti kuin mahdollista neuvolaan ja sainkin luvan soittaa fysioterapeutille. Aika järjestyi kohtuu nopeasti kahden viikon päähän. Fysioterapiakäyntiä edeltävänä päivänä olimme muskarissa ja siellä tytölle tuli jälleen ihmeellinen kuumepiikki. Kuumemittarilla tätä ei ole varmennettu, mutta otsa oli hetken aikaa tulikuuma. En heti tajunnut, mitä tapahtuu, kun tyttö ei reippaan alun jälkeen enää tehnyt oikein mitään kunnolla. Ja sitten hän väsähti yhden leikin aikana syliini. Pois kun olisi pitänyt lähteä, tyttö valahti lattialle. Luulin, että hän uhmailee, mutta kun jatkoin lähdön tekoa ja tyttö purskahti itkuun, tajusin, että nyt on joku oikeasti vialla. Ja otsa oli tosiaan tulikuuma. Kotiin kun päästiin, kuumetta ei enää ollut ja tyttö kirmasi menemään, minkä kerkisi.

24.10 meillä oli sitten tosiaan se fysisaika. Melkoinen järkytys oli, kun kuvittelin, että saamme jumppaohjeita ja puhumme tukikengistä tai jalan teippauksista, mutta saankin kuulla, että tytön kohdalla on syytä epäillä lastenreumaa. Epäily syntyi siitä, että tyttö ei kivun takia antanut taivuttaa nilkkojaan ja polvet vaikuttivat turvonneilta. Jalkaterien asentovirheet kävellessä, väärä juoksutapa ja kuumepiikit olivat myös epäilyn taustalla. Yllättävin oireeksi katsottu asia oli tytön tapa kävellä varpaillaan pitkiäkin jaksoja. Asento kuulemma vähentää kipua nilkkoihin.

Sellainen pommi. Jatkosta sovittiin seuraavaa
* yhteys lääkäriin verikokeita varten
* oirepäiväkirjan pito
* kylmähoito nilkoille ja polville
* seuraava käynti

Fysioterapeutti painotti, että kyse on vasta epäilystä. Kyse voi olla myös siitä, että aikaisemmin kärsitty korvatulehdus on levittänyt tulehdusta myös muualle kroppaan. Hän myös  painotti sitä, että jos kyse on lastenreumasta, on sairaus löydetty ajoissa. Tautihan voi levitä jokaiseen niveleen, tytöllä se olisi vasta kahdessa nivelessä. Laiha lohtu.

Lisää seuraavassa osassa

Sairauskertomus, osa 1

Nimettäköön tämä teksti nyt näin. Vielä on auki, miten juttu etenee, joten se puoltaa tuota nineä. Todennäköisesti en myöskään ehdi kaikkea tapahtunutta kirjoittamaan, joten senkin takia osa 1.

En tiedä, mistä kaikki alkoi, mutta jostain on aloitettava. Kertomuksesta ei tule tarkka siksikään, että suurin osa tapahtumista ajoittuu ajanjaksoihin, joilta muistikuvat ovat väsymyksen takia huonot. Mutta siis asiaan. Tyttö kärsi korvatulehduskierteestä keväällä 2012 ja korvien putkitus tehtiin elokuun alussa 2012. Pari viikkoa putkituksen jälkeen tyttö oppi kävelemään. (Tasapaino ei ollut päässyt kehittymään kierteestä johtuen). Jossain vaiheessa syksyllä / alkutalvella kiinnitimme huomiota siihen, että tyttö käveli jalkaterät sisäänpäin, oikea jalkaterä vähän, vasen enemmän. Kaksivuotisneuvolassa asiasta mainitsin ja siellä asian sanottiin olevan ihan normaalia ja neuvottiin sanallisesti korjaamaan kävelyä. Näin teimme. Tuli kevät ja kesä, poika syntyi. Tyttö käveli edelleen jalkaterät sisäänpäin. Mielestäni jopa hieman enemmän, korjauspyyntöihini hän ei oikein reagoinnut. Ajattelin sen johtuvan meneillään olevasta uhma-vauvailukaudesta. Tyttö mainitsi joinakin kertoina kivusta, mutta sellaisissa tilanteissa, että ajattelimme sen olevan matkimista. Minä valitin selkääni ja mies mm. sählyssä kipeytynyttä jalkaa ja raksahommissa kipeytynyttä selkää. Sovimme, että emme enää valita kipuja tytön nähden. Tytön kipu ei myöskään ikinä yksilöitynyt mihinkään tiettyyn kohtaan, ehkä siksi, ettemme asiasta kovasti kysyneetkään.

Sitten tuli syksy ja tyttö aloitti hoidossa. Uhma ja vauvaillu jatkui, samoin jalkaterät sisäänpäin kävely. Jossain vaiheessa olimme myös huomanneet, että juostessa tytön vasen jalka jättää tekemättä juoksuliikkeen, jalka siirtyy eteenpäin sivun kautta, Charlie Chaplin tyyliin.  Tytöllä oli joitakin muutaman hetken kestäviä kuumepiikkejä, mitä emme ymmärtäneet. Ihan kuin hän olisi riskannut itselleen kuumeen hetkeksi. Kuumemittariakin epäilimme, mutta lukemat olivat järkevät kaikilla muilla paitsi tytöllä. Hoidossa hoitotäti otti puheeksi kävelyn, sanoi, että oli unohtanut ottaa kävelyn puheeksi jo keväällä.. Kerroin, että neuvolan mielestä tilanne on normaali, mutta että olin aikeissa ottaa asian puheeksi uudelleen, koska asia minua vaivasi. Hoitotätinkin mielestä asiasta kannattaisi uudelleen mainita, sillä hänen mielestään muut lapset eivät kävele kuten tyttömme.

Tuli seuraava pojan neuvola ja otin asian uudestaan puheeksi. Neuvolassa sanottiin, että joillain lapsilla nivelet ovat tiukat ja silloin saattaa olla paikallaan käynti fysioterapeutin luona tarkistuksen ja jumppaohjeiden takia. Lisäksi neuvolatäti kysyi kompuroiko tyttömme. Vastasin, että kyllä, mielestäni paljon, mutta en osaa sanoa, kompuroiko enemmän kuin muut. (Myöhemmin kysyin tätä hoitotätiltä, hänen mielestään tyttö kompuroi enemmän kuin muut lapset). Sovimme, että voin tuoda tytön näytille neuvolaan pojan neuvolakäynnin yhteydessä, jolloin tilanne voidaan tarkistaa. Sovimme myös, että rupean tarkkailemaan tilannetta, erityishuomio kompuroinnissa. Fysioterapeutin lähetteeseen voitaisiin sitten mainita tilanteita, missä tyttö kompuroi.

Näin päättyi osa 1. Alkaa nukutuspuuhat tässä taloudessa. Palataan asiaan osassa 2.

Nenän kaivamisesta

Meidän tytöllä oli flunssa muistaakseni keväällä / alkukesästä ja silloin hän oppi kammottavan tavan eli nenän kaivamisen. Isoin elkein, joka paikassa. Ja sormi tietenkin löysi aina tiensä nenästä suuhun. Kieltämisellä ei tietenkään ollut mitään vaikutusta tai jos olikin niin tyttö vain kaivoi nenäänsä vielä enemmän.

Tytön mummi ja täti keksivät jossain vaiheessa pelotella tyttöä siitä, että nenästä tulee töpselinenä, jos sitä (liikaa) kaivelee. Tämä rupesi tyttöä jo hieman mietityttämään (ihanan turhamaista jo noin pienenä), mutta emme onnistuneet löytämään  googlella tarpeeksi pelottavaa kuvaa. Asia jäi siis vähän niin kuin kesken. Jatkoin töpselinenästä puhumisesta ja tyttö sitä hieman mietti, mutta jatkoi nenän kaivamista.

Eilen katsoin sattumalta paikallisuutisten uusintoja enkä muista, minkä maakunnan uutisista oli kyse, mutta he näyttivät kuitenkin pätkän Viivi ja Wagner näytelmän harjoituksista. Ja Wagnerilla oli mitä huvittavin töpselinenä. Googlesta löysinkin oheisen sivun / kuvan. Näytin sitä tytölle ja kerroin, että tuollaisen hän saa, jos jatkaa nenänsä kaivamista. Tyttö sanoi, ettei hän tuollaista halua ja lopetti nenänsä kaivamisen. Pari kertaa olen joutunut kuvan näyttämään tämänkin jälkeen ja vastaus on ollut aina sama. Huomattavasti vähemmän tyttö on kuitenkin nenäänsä nyt kaivanut. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta.

Miten sinä olet päässyt lasten "ei niin kivoista tavoista" eroon?