Nimettäköön tämä teksti nyt näin. Vielä on auki, miten juttu etenee, joten se puoltaa tuota nineä. Todennäköisesti en myöskään ehdi kaikkea tapahtunutta kirjoittamaan, joten senkin takia osa 1.
En tiedä, mistä kaikki alkoi, mutta jostain on aloitettava. Kertomuksesta ei tule tarkka siksikään, että suurin osa tapahtumista ajoittuu ajanjaksoihin, joilta muistikuvat ovat väsymyksen takia huonot. Mutta siis asiaan. Tyttö kärsi korvatulehduskierteestä keväällä 2012 ja korvien putkitus tehtiin elokuun alussa 2012. Pari viikkoa putkituksen jälkeen tyttö oppi kävelemään. (Tasapaino ei ollut päässyt kehittymään kierteestä johtuen). Jossain vaiheessa syksyllä / alkutalvella kiinnitimme huomiota siihen, että tyttö käveli jalkaterät sisäänpäin, oikea jalkaterä vähän, vasen enemmän. Kaksivuotisneuvolassa asiasta mainitsin ja siellä asian sanottiin olevan ihan normaalia ja neuvottiin sanallisesti korjaamaan kävelyä. Näin teimme. Tuli kevät ja kesä, poika syntyi. Tyttö käveli edelleen jalkaterät sisäänpäin. Mielestäni jopa hieman enemmän, korjauspyyntöihini hän ei oikein reagoinnut. Ajattelin sen johtuvan meneillään olevasta uhma-vauvailukaudesta. Tyttö mainitsi joinakin kertoina kivusta, mutta sellaisissa tilanteissa, että ajattelimme sen olevan matkimista. Minä valitin selkääni ja mies mm. sählyssä kipeytynyttä jalkaa ja raksahommissa kipeytynyttä selkää. Sovimme, että emme enää valita kipuja tytön nähden. Tytön kipu ei myöskään ikinä yksilöitynyt mihinkään tiettyyn kohtaan, ehkä siksi, ettemme asiasta kovasti kysyneetkään.
Sitten tuli syksy ja tyttö aloitti hoidossa. Uhma ja vauvaillu jatkui, samoin jalkaterät sisäänpäin kävely. Jossain vaiheessa olimme myös huomanneet, että juostessa tytön vasen jalka jättää tekemättä juoksuliikkeen, jalka siirtyy eteenpäin sivun kautta, Charlie Chaplin tyyliin. Tytöllä oli joitakin muutaman hetken kestäviä kuumepiikkejä, mitä emme ymmärtäneet. Ihan kuin hän olisi riskannut itselleen kuumeen hetkeksi. Kuumemittariakin epäilimme, mutta lukemat olivat järkevät kaikilla muilla paitsi tytöllä. Hoidossa hoitotäti otti puheeksi kävelyn, sanoi, että oli unohtanut ottaa kävelyn puheeksi jo keväällä.. Kerroin, että neuvolan mielestä tilanne on normaali, mutta että olin aikeissa ottaa asian puheeksi uudelleen, koska asia minua vaivasi. Hoitotätinkin mielestä asiasta kannattaisi uudelleen mainita, sillä hänen mielestään muut lapset eivät kävele kuten tyttömme.
Tuli seuraava pojan neuvola ja otin asian uudestaan puheeksi. Neuvolassa sanottiin, että joillain lapsilla nivelet ovat tiukat ja silloin saattaa olla paikallaan käynti fysioterapeutin luona tarkistuksen ja jumppaohjeiden takia. Lisäksi neuvolatäti kysyi kompuroiko tyttömme. Vastasin, että kyllä, mielestäni paljon, mutta en osaa sanoa, kompuroiko enemmän kuin muut. (Myöhemmin kysyin tätä hoitotätiltä, hänen mielestään tyttö kompuroi enemmän kuin muut lapset). Sovimme, että voin tuoda tytön näytille neuvolaan pojan neuvolakäynnin yhteydessä, jolloin tilanne voidaan tarkistaa. Sovimme myös, että rupean tarkkailemaan tilannetta, erityishuomio kompuroinnissa. Fysioterapeutin lähetteeseen voitaisiin sitten mainita tilanteita, missä tyttö kompuroi.
Näin päättyi osa 1. Alkaa nukutuspuuhat tässä taloudessa. Palataan asiaan osassa 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti