Oli hieman puulla päähän lyöty olo, kun fysioterapiasta kotiin päästiin. Mutta valitettavasti iskuja tuli lisääkin. Saman viikon lauantaina kävimme vauvauinnissa. Poika sukelteli innoissaan ja tyttö kahlasi allasta ympäriinsä. Veden pelko oli selvästi vähentynyt. Kotimatkalla molemmat nukahtivat ja pysähdyimme rautakaupassa ja appivanhemmilla. Kotipihaan kuin päästiin alkoi tapahtumaan. Tyttö oli herätessään kankea, itkuinen eikä suostunut kävelemään tai ulkovaatteita riisumaan. Pystyssä hän ei pysynyt vaan rojahti eteisen lattialle. Tyttö valitti rintakipua. Kannoin hänet yläkertaan ja mittasin kuumeen. Siinä vaiheessa mittari näytti lukemaa 38,5, päivän aikana lukemat vaihtelivat 37,3 ja 39,5 välillä. Kuume olisi siis sakkaavaa ja kuumepiikkejä oli. Tyttö nukkui melkein koko päivän. Puoli neljän maissa kuumetta tai lämpöä ei enää ollut, mutta tätä kesti vain hetken.
Tyttö piristyi alkuillasta vaikka kuumetta olikin 37,3-38,6. Pissa oli vaaleanpunaista, mutta emme siitä olleet varsinaisesti huolissamme, koska tyttö oli päivän aikana juonut vain marja-aroniamehua ja syönyt vain mansikoita. Soitin kuitenkin päivystykseen ja siellä oltiin samaa mieltä. Nesteytyksestä muistuttivat ja olivat kanssani samaa mieltä siitä, että tytön reumaepäilyä onkin tutkittava hieman nopeammalla aikataululla kuin alunperin oli suunniteltu. Yöksi annoimme tytölle buranaa ja tyttö nukkuikin koko yön vaikka olikin välillä vähän levoton. Seitsemän maissa hän heräsi itkien, kuumetta oli 38,8. Uuden buranan voimin tyttö nukkui puoli kymppiin ja oli kuin uusi tyttö.
Sunnuntaina aamupäivän aikana tytöllä oli kuumetta 36,6-38,1. Tyttö oli niin reipas, että jos edeltävä päivä ei olisi ollut mielessä, en olisi kuumetta edes mitannut. Anoppikin, joka on sairaanhoitaja, ihmetteli, kuinka pirteä tyttö on, vaikka kuumetta on paljon. Iltapäivällä kuumetta oli 39,0 korkeimmillaan, mutta sitäkään ei tytöstä huomannut. Illalla lämpömittari näytti lukemia 36,8-38,1. Sakkaavaa kuumetta oli siis koko päivän.
Maanantai aamuna tytöllä oli klo 5.30 kuumetta 39,5. JA hetken päästä 37 ja risat. Annoimme kuitenkin buranaa, mikä laski kuumetta. Päivällä kuumetta oli 37,4-38,6. Tyttö valitteli kipua sormissa. Tässä vaiheessa olimme siinä ajatuksessa, että tytöllä on lastenreuman aiheuttamia kuumepiikkejä, mutta käynti terveyskeskuksessa hieman sekoitti ajatuksia. Lääkärin mielestä tytöllä ei ollut "reumaattia oireita". Varpaillaan kävely oli hänen mielestään normaalia. Tytöstä otettiin iso kasa verinäytteitä ja pissanäytteitä varten saimme purkit myös. Tässä vaiheessa huoli oli kova, kun lastenreuma ei oireita selittänytkään. Soittoajan saimme keskiviikolle.
Tiistaina 29.10 klo 5.30-7.45 välisenä aikana tytön kuume vaihteli välillä 37,9-39,9. Tyttö oli itkuinen ja ärtyisä eikä antanut koskea jalkoihin saatika niitä taivutella. Päivällä kuumetta oli 38-38,8, Illalla 37,5. Tyttö valitteli sormiaan eikä saanut tarraa irti arkista. Illalla kävimme päivystyksessä, kun tyttö valitteli niskaansa eikä antanut siihen koskea. Tässä vaiheessa epäilimme tietenkin aivokalvontulehdusta, mikä onneksi oli väärä hälytys. Ilmeisesti joku hetkellinen lihaskramppi. Lääkäri päivystyksessä oli myös sitä mieltä, että tytöllä ei ole mitään lastenreumaa tukevia oireita. Harmitti ihan vietävästi. Tyttö lämpeni tähän lääkäriin tosi hitaasti ja teimme jo melkein lähtöä, kun tyttö itse ehdotti, että jos lääkäri katsoisi hänen jalkojaan. Nilkkoihin sattui selvästi taivuteltaessa, mutta tästä lääkäri ei ollut moksiskaan ja polvissa ei hänen mukaansa ollut turvotusta.
Keskiviikkona tytön kuume sakkasi välillä 37,1-39,1. Soittoajalla selvisi, että pissanäyte on lähtenyt viljelyyn yhden markkerin takia. Lääkäri halusi nähdä meidät seuraavana päivänä ja sanoi, että hän tulee tekemään lähetteen keskussairaalaan niveloireiden ja kuumeilun takia. Olin hieman, että täh? Olin ennen puhelua päättänyt vaatia lähetettä. Oireet mielestäni puolsivat sitä, ja jotenkin vallalla oli tunne, että fysioterapeutti, joka on 16 vuotta hoitanut lastenreumapotilaita tietää enemmän aiheesta kuin yleislääkäri. Sen verran harvinaisesta taudista kuitenkin on kyse. Mutta eipähän tarvinut vaatia. Koko päivän sitten tarkkailimme tytön pissaamista ja illalla tytön pissaaminen olikin sitten hankalaa. Sitä en sitten tiedä, että sattuiko pissaaminen oikeasti vai ärsyttikö kyttääminen.
No nyt minun täytyy taas mennä. Palaan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti