Sairauskertomus, osa 5

Lääkärissä tytön polvet ultrattiin ja labroja otettiin niin paljon, että näytteenottaja joutui tarkkaan laskemaan, kuinka paljon tytöstä voi verta ottaa ja riittääkö se kaikkiin tarvittaviin tutkimuksiin. Itkulta ei säästytty, mutta palkkioksi saadut tarrat nopeasti piristivät mielen. Ja jotenkin se laastari kyynärvarressa oli tytöstä vain niin hieno.

Lääkärissä sovittiin kahden viikon Pronaxen-kuurista, aamuin illoin 2,5 ml. Viikon tauon jälkeen kontrolli reumalääkärin ja fysioterapeutin luona. Hyvä suunnitelma. Aloitimme lääkityksen heti tuolloin maanantaina ja tiistaina tyttö meni hoitoon. Hoidossa hänen oli vaikea tulla alas tuolilta. Hoitaja myös sanoi, että tytön on yleensäkin vaikea tulla alas keinusta. Kotona tyttö on väsynyt ja kipristelee varpaitaan. Kävely sujui joko jalkaterät sisäänpäin tai varpaillaan.

Keskiviikkona 6.11 tyttö ei jaksa leikkiä muskarissa piirileikkiä. Kotona hän pyysi lääkettä ja sanoi, että oikeaan polveen sattuu. Illalla hän valitti kipua oikeassa lonkassa. Lonkat olivat kipeät myös torstaina aamulla. Tässä kohdin viimeistään huomasin, että vaikeata on tämän oirepäiväkirjan pitäminen. Lonkat on todettu "puhtaiksi" maanantaina, voivatko ne olla kipeät torstaina vai sanooko tyttö niin, koska maanantaina niitä tutkittiin. Kirjoitan asian kuitenkin ylös. Huolestuttaa myös, että huomaanko kaiken, mitä pitääkin. Mikä on oire, mikä uhmailua tai vauvailua.

Perjantaina meillä oli silmälääkäri. Oireetonta värikalvontulehdusta tytöltä ei onneksi löydetä. Päivä on muutenkin hyvä sillä vaikka tyttö yhdessä vaiheessa sanoikin, että polviin sattuu, päivän saldona on opittu hyppiminen. Siis ihan ilmaan asti. Meillä on tuota taitoa yritetty oppia ties kuinka kauan, mutta ei vain tuntunut irtoavan. Enpä arvannut, että syy oli jalkakivuissa, ei tytössä. Muutenkin lääkekuurin aikana tapahtui paljon liikunnallista kehitystä. Tyttö rupesi kävelemään käsillään (kottikärry kävelyä) ja pomppimaan polvillaan. Myöskin turvaistuimeen nousua tyttö rupesi taas harjoittelemaan.

Lauantaina kävimme vauvauinnissa ja kun pääsimme kotia, tytöllä oli lämpöä 37,4. Alkoi lämmön sakkaus 36,6-37,5. Uimassa käytiin kahden lääkärin luvalla ja tässä lopputulos. Lämpöily palasi heti. Tyttö oli tosi väsynyt ja itkuinen. Hän nukkui pitkät päiväunet olohuoneen sohvalla vaikka me muut puuhasimme vaikka mitä (minä siivosin ja soitin puhelun, poika jokelteli) ympärillä. Hereille tyttöä oli vaikea saada.

Sunnuntaina oli isänpäivä, joten minä suuntasin aamulla kuntosalille. Kun palasin kotia, mittasin tytöltä kuumeen, jota olikin yllättäen. Mittarissa seisoi lukema 38. Selvisi, että mies oli unohtanut antaa aamun Pronaxen annoksen. Annoimme lääkkeen ja kuume tippuikin lämpöilyn puolelle. Lämpöä oli koko päivän, mutta hyppely silti jatkui ja tyttö harjoitteli jopa yhdellä jalalla seisomista hetken. Illalla tyttö valitti taas lonkkakipua. Aamuinen kuumepiikki yhdessä vauvauinnin jälkeisen lämpöilyn kanssa aiheutti sen, että päätimme olla yhteydessä lastentautien poliklinikalle heti maanantai aamuna. Olimme huolissamme.