sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Lauantai-illan viettoa

Olen viime aikoina päätynyt leipomaan, koska olen huomannut, että maito on menossa vanhaksi. En varsinaisesti osta liikaa maitoa, mutta kahta erilaista. Miehelleni laktoositonta maitojuomaa ja itselleni luomumaitoa. Tyttö juo molempia, mutta vähiten meillä kuluu tuota luomumaitoa. Ei sitä oikein pelkilteen pysty juomaan. Laktoositonta maitojuomaa pystyy juomaan pelkilteen ja siksi yleensä tulee sitä tytöllekin laitettua. Minun mahani ei sitä kuitenkaan kestä, liian käsiteltyä. Murojen yms. sekaan laitankin sitten tuota luomumaitoa.

Jälleen kerran olisi tosiaan maito menossa vanhaksi, ja kun omenia sattui olemaan, googlasin omenapannukakulle reseptiä ja tällaisen natsq:n reseptin löysin.
 
8 dl maitoa

3 kananmunaa

1 dl voisulaa tai kasvirasvavalmistetta

5 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 tl leivinjauhoa

2 tl vanilliinisokeria

4  omenaa

kanelia

hunajaa

Riko kananmunat ja vatkaa niiden sekaan maito ja rasva. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää seos vähitellen munamaidon sekaan koko ajan vatkaten. Anna taikinan levätä hetken ja sillä välin paloittele omenat kohtuullisen ohuiksi viipaleiksi. Kaada taikina voidellulle uunipellille tai leivinpaperin päälle.Asettele omenaviipaleet taikinalle ja mausta halutessasi hunajalla, kanelilla tai sokerilla. Kypsennä uunin keskitasolla 225 asteessa 25-30 min.
 
Pannukakusta tuli hyvää vaikka jätinkin kanelin ja hunajan pois. Samaan hengenvetoon tein vielä suklaakiisselin Darian reseptiä mukaillen (tein pienemmän annoksen).
1 l maitoa
1 dl (vajaa) perunajauhoja
1 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
 
Sekoita kylmät aineet kattilassa. Kuumenna seosta tasaisesti sekoitellen. Kun seos alkaa saeta, katkaise virta liedeltä. Kaada kiisseli jälkiruokakulhoihin, anna jäähtyä ja tarjoile vaikka kermavaahdon kera
Kiisselistä tuli hyvää. Pinnalle vain muodostui kalvo, joka on mielestäni vähintäänkin yököttävä. Kova oli yritys, etten tätä kammoani tytölle siirrä. Ilmeisesti onnistuin, koska tyttö innolla kiisseliä söi. Maistui kuulemma kaakaolle :)

Meillä oli oikein mukava ilta kolmistaan, kun mies oli jääkiekkopelissä. Olen huomannut, että keittiössä kokkailu on tytöstä kivaa eikä silloin tee niin mieli riskata. Kovasti pitää itse kokeilla ja kysyä uusien asioiden kohdalla, että mikä tuo on? Mikä tuo on?

Onko sinulla innokkaita pikkuapureita keittiössä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti