Meillä oli pari viikkoa sitten pojan ristiäiset. Kaikesta häslingistä huolimatta juhlat olivat oikein mukavat, kiitos kaikille osallistujille.
Juhlan valmisteluihin sain paljon apua. Äitini ex-työkaveri teki täytekakut ja voileipäkakut. Siskoni toi ne meille. Anoppi auttoi siivouksessa, viimeisteli kastemekon, leipoi pullia ja hankki ex-työkaveriltaan lusikkaleipiä. Minun ei tarvinnut tehdä kuin juustokakku (joka oli muuten niin hyvää, että voisin tehdä siitä erillisen postauksen) sekä munavoi ja paistaa kaupan pakastealtaasta hankkimani karjalanpiirakat.
Valmistelut eivät siis varsinaidesti kuormittaneet tätä mammaa ja tarjoiluja oli sopivasti. Muutama juttu minulle kuitenkin jäi "hampaankoloon". En nimittäin ollut etukäteen miettinyt sitä, millaisia kuvia juhlista haluan ja kuka kuvien ottamisesta vastaisi. Nyt kuvaajia oli monta ja paljon hyviä kuvia saatiin, mutta esim. sellaista kuvaa emme ottaneet, missä poika olisi ollut kaikkien isovanhempiensa kanssa. Tytöstä tällainen kuva on olemassa, siksikin minua harmittaa asia kovasti.
Ulkopuolinen tarjoiluapu olisi myös ollut paikallaan. Nyt keittiössä hääri isäntäväen lisäksi yksi jos toinen vieras auttamassa, jotta homma saatiin pyörimään. Jotenkin kuitenkin jäi sellainen tunne, ettei kaikkien vieraiden kanssa ehtinyt tarpeeksi juttelemaan ja osalle vieraista juhlista tuli pienimuotoinen työleiri.
Mikä onnistui teidän juhlissa? Minkä asian olisitte jälkikäteen ajateltuna halunneet tehdä toisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti