Minä olen kova suunnittelemaan. Suunnittelu on lempipuuhaani. Nytkin minulla oli hyvissä ajoin suunniteltuna päivä, jolloin palaisin töihin ja iso lista asioita, mitkä aioin hoitaa kuntoon kotona ollessani. Mutta niinpä vain elämä yllätti minut taas. Esimieheni nimittäin soitti ja kertoi hänen esimiehensä jääneen pois töistä toistaiseksi. Ja, että hänestä oli tullut tämän sijainen. Enää oli auki se, kuka sijaistaisi esimiestäni ja esimies kysyikin, tiedänkö ketään, ketä kiinnostaisi. No minua tietenkin. Ensin kirosin ajoituksen mahdottomuutta, mutta pian tajusin, että eihän asia olisi lainkaan mahdoton. Ja siitä alkoikin armoton suunnittelu ja asioiden järjestely miehen kanssa.
Puhelinkeskustelusta on nyt tasan kaksi viikkoa ja joitakin asioita on vielä auki, mutta varmaa nyt on, että 2.1.2014 minä palaan töihin ja mies jää kotiin lasten kanssa huhtikuun ensimmäiseen päivään asti. Kyllähän asian tiimoilta on surutyötä joutunut tekemään, mutta tilaisuus on kuitenkin liian hyvä hukattavaksi. Lapsista en ole huolissani, kyllä mies homman hoitaa. Jos ei muuten, niin anopin avustuksella sitten.
Tästä kaikesta seurasi se, että 6 kuukauden täysimetystä ei tulla tässä perheessä näkemään nyttenkään. Poika sai ensimmäisen annoksen soseita ja tuntui olevan asiasta ihan innoissaan vaikkei nielemistä vielä oikein osannutkaan. Huvittavinta tässä ensimmäisessä ruokailussa oli se, että hetki sen jälkeen pojalle puhkesi ensimmäinen hammas. Hyvin ajoitettu :)
Kuinka teillä on ensimmäinen hammas puhjennut?0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti