Ensilumi

Talven ensilumi.. ja pojalle ihka ensimmäinen ensilumi. Poika ei ensilumesta välittänyt tuon taivaallista, nukkui vain vaunuissaan tyytyväisenä. Mutta tyttö.. tyttö oli innoissaan. Koko kesä meillä on lunta odotettu, jotta pääsisi hiihtämään ja jäätä on odotettu, jotta pääsisi luistelemaan. Luistelua tyttö ei ole vielä kokeillut, mutta jostain syystä kyse on tärkeästä asiasta. Ehkä siksi, että tytön enomies on luvannut viedä tytön luistelemaan. Hiihtämistä ehdittiin viime talvena kokeilemaan, joten koko kestänyt puhe aiheesta on siinä mielessä ymmärrettävissä.

Ja sitten se tuli, talven ensilumi. Ikkunasta sitä katseltiin ja kun autolle käveltiin, ihasteltiin jalan jälkiä. Ulkoilun aika kun tuli, tehtiin lumesta maja ja putsattiin auto. Niin ja hiihdettiin. Yllättävän pitkään ja hyvin. Ja ilman itkuja. Yllätyin positiivisesti, koska keväällä tehdyt hiihtokokeilut olivat lyhyitä, työn teki isi tai äiti ja yleensä hiihto päätyi itkuun. Nyt tyttö siirteli jalkojaan ihan ite,pitkän aikaa ja matkaa eikä kaatuminenkaan saanut aikaan itkukohtausta. Äitin reipas tyttö :) Tässä teillekin pieni kuvanäyte

 

 

 

 



Näihin kuviin ja tunnelmiin: Se on moro ja hyvää viikonloppua!