No joo.. taas kauhea vääntö tytön kanssa. Kysyin haluaako välipalaksi banaanin vai muroja. Ei kelvannut kumpikaan vaan nosti kauhean huudon. Äiti anna mulle ruokaa.. Johon minä vastasin kertaamalla vaihtoehdot. Tätä mentiin jonkin aikaa. Ja joo.. toki olisin voinut taipua, esim. kun tyttö jossain vaiheessa sanoi, että haluaa maidon ja leivän, mutta sillä hetkellä mulla oli vain sellainen tunne, että jos nyt taivun niin sit taivun jatkossa asiasta kuin asiasta.
Huutoon voi toki vastata huudolla, mutta nyt olin keksiniväni takaoven tilanteeseen eli ehdotin, että mitäs jos tehtäisiin banaanipirtelö. Tupperwaren Smooth Shopperilla sellainen kun valmistuu nopeasti ja helposti. Astiaan vain banaanit ja maito, kansi kiinni ja muutama veto niin valmista on. LEMPITUOTTEENI.
Tyttö innostui asiasta ihan hirmuisesti ja meillä olikin taas muutama mukava hetki, kun tyttö osallistui pirtelön tekoon. Kunnes taas jotain.. tyttö sanoi, että nyt on valmista. Totesin, että niin on ja kaadoin pirtelön mukiin ja laitoin mukin pöydälle. Siinä samassa tyttö rupeaa huutamaan, että ei ole valmista ja lähtee itkien huoneeseensa. Ainut mitä keksin on, että laitoin mukin väärälle pöydälle. Että sellaista. Kuulostaako tutulta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti